Olen kerännyt tälle sivulle erilaisia töitä joita olen tehnyt pääosin omaan käyttöön.
Olen tehnyt tämän pelkästään esimerkkinä sille, että vanhat audiolaitteet eivät suinkaan ole käyttökelvottomia tai arvottomia vaikka ovat varastoissa tai kirpputoreilla vuosikausia kiertäneetkin.
Annan arvoa vanhoille laitteille niiden teknisen laadun ja menneen aikakauden ideologian vuoksi. Aikanaan laitteet rakennettiin kestämään sekä korjattaviksi. Niiden oli tarkoitus olla pitkään omistajillaan ja toimia vuodesta toiseen ilman suuria kuluja.
Laitteista oltiin ylpeitä ja niistä pidettiin hyvää huolta. Pahasti piti laitteen vikaantua, ennen kuin se hävitettiin ja tilalle hankittiin uusi. Kun vanhan laitteen avaa, huomaa yleensä laitteen runkorakenteen olevan vahvaa käsiteltyä terästä. Kotelossa paljon ruuveja, kierteitä ja laitteen sisällä vahvoja piirikortteja. Kuitenkin kaikessa on ajateltu huoltoa, kotelot purkautuvat hienosti joko mekanismin avulla kerroksiin tai sitten liittimin erotettavina. Myös kytkimet olivat mekaanisesti avattavia ja huollettavia. Ne kestivät kovaakin käyttöä ja nupit monesti kiilloitettua alumiinia.
Myös komponenttitasolla eroja on, esimerkiksi kondensaattorit. Niiden laatu on ollut ennen kestävämpää ajallisesti. Olen mitannut jopa 45 vuotiaita kondensaattoreita jotka ovat olleet paremmin nimellisarvoissaan kuin suoraan hyllystä ottamani nykytuote. Toki on huonoakin, esimerkiksi jotkin liimat joita on aikanaan käytetty rakenteissa tai muuten, on ollut huomattavan syövyttävää. Näin 40-50 vuoden jälkeen olisimme valinneet jonkin toisen liimakomponentin sen tilalle.
Nämä vanhat laitteet edustavat kuitenkin jotain pysyvää, jotain todistettavaa laatukäsitettä. Ehkä ääni tai vastaanotto ominaisuudet eivät aivan yllä samalle tasolle kuin nykypäivänä, on niissä kuitenkin jotain erilaista. Nostalgiaa jos ei muuta.
Myös laitteiden ulkonäkö oli monimuotoista, sen aikaiset laitteet saattoivat olla hyvin mielikuvituksellisia muotoilultaan. Myös hienot hehkulamppupaneelit analogisine mittareineen ja värisävyineen olivat omiaan tuomaan mielikuvan lämmöstä ja rentouttivat visuaalisesti elegantilla ulkonäöllään. Vankat säätimet tuntuvat käsiin tukevilta ja täsmällisiltä, ei lainkaan muovisilta.
Kaikella on kuitenkin aikansa, uuden tuleminen ei lopu koskaan ja kaikki jäävät joskus historiaan. Myös nämä nykylaitteet joita käytämme tänään, ovat joskus vanhoja ja haluttuja, tai sitten ei. Emme vielä tiedä, kestävätkö nämä meidän laitteemme 50 vuotta ja ovatko ne vielä huollettavissa silloin jos vikaantuvat. Onko komponentteja vielä saatavilla ja ennen kaikkea, löytyykö tämän kaltaisen huoltotyön tekijöitä.
Terveisin,
Marko Tammilehto
Vaasan Audiohuolto
Olen tehnyt tämän pelkästään esimerkkinä sille, että vanhat audiolaitteet eivät suinkaan ole käyttökelvottomia tai arvottomia vaikka ovat varastoissa tai kirpputoreilla vuosikausia kiertäneetkin.
Annan arvoa vanhoille laitteille niiden teknisen laadun ja menneen aikakauden ideologian vuoksi. Aikanaan laitteet rakennettiin kestämään sekä korjattaviksi. Niiden oli tarkoitus olla pitkään omistajillaan ja toimia vuodesta toiseen ilman suuria kuluja.
Laitteista oltiin ylpeitä ja niistä pidettiin hyvää huolta. Pahasti piti laitteen vikaantua, ennen kuin se hävitettiin ja tilalle hankittiin uusi. Kun vanhan laitteen avaa, huomaa yleensä laitteen runkorakenteen olevan vahvaa käsiteltyä terästä. Kotelossa paljon ruuveja, kierteitä ja laitteen sisällä vahvoja piirikortteja. Kuitenkin kaikessa on ajateltu huoltoa, kotelot purkautuvat hienosti joko mekanismin avulla kerroksiin tai sitten liittimin erotettavina. Myös kytkimet olivat mekaanisesti avattavia ja huollettavia. Ne kestivät kovaakin käyttöä ja nupit monesti kiilloitettua alumiinia.
Myös komponenttitasolla eroja on, esimerkiksi kondensaattorit. Niiden laatu on ollut ennen kestävämpää ajallisesti. Olen mitannut jopa 45 vuotiaita kondensaattoreita jotka ovat olleet paremmin nimellisarvoissaan kuin suoraan hyllystä ottamani nykytuote. Toki on huonoakin, esimerkiksi jotkin liimat joita on aikanaan käytetty rakenteissa tai muuten, on ollut huomattavan syövyttävää. Näin 40-50 vuoden jälkeen olisimme valinneet jonkin toisen liimakomponentin sen tilalle.
Nämä vanhat laitteet edustavat kuitenkin jotain pysyvää, jotain todistettavaa laatukäsitettä. Ehkä ääni tai vastaanotto ominaisuudet eivät aivan yllä samalle tasolle kuin nykypäivänä, on niissä kuitenkin jotain erilaista. Nostalgiaa jos ei muuta.
Myös laitteiden ulkonäkö oli monimuotoista, sen aikaiset laitteet saattoivat olla hyvin mielikuvituksellisia muotoilultaan. Myös hienot hehkulamppupaneelit analogisine mittareineen ja värisävyineen olivat omiaan tuomaan mielikuvan lämmöstä ja rentouttivat visuaalisesti elegantilla ulkonäöllään. Vankat säätimet tuntuvat käsiin tukevilta ja täsmällisiltä, ei lainkaan muovisilta.
Kaikella on kuitenkin aikansa, uuden tuleminen ei lopu koskaan ja kaikki jäävät joskus historiaan. Myös nämä nykylaitteet joita käytämme tänään, ovat joskus vanhoja ja haluttuja, tai sitten ei. Emme vielä tiedä, kestävätkö nämä meidän laitteemme 50 vuotta ja ovatko ne vielä huollettavissa silloin jos vikaantuvat. Onko komponentteja vielä saatavilla ja ennen kaikkea, löytyykö tämän kaltaisen huoltotyön tekijöitä.
Terveisin,
Marko Tammilehto
Vaasan Audiohuolto
Priboi UM-50
Priboi UM-50, on mielipiteitä jakava neuvostotasavallan tuotos joka tunnetaan oikuttelevasta luonteestaan. Onneksi itänaapurimme on tapansa mukaan mitoittanut raudan määrän optimistisesti joka ei myöskään lopu kesken. Päätemuuntajat ovat ehkä markkinoiden massiivisimmat, rautasydämen poikkipinta-ala on häkellyttävä. Tästä syystä Priboin bassotoisto on voimakas eikä potkua jää puuttumaan. Priboi tarkoittaa "aallokkoa", toivottavasti se ei ole epävakaan synonyyymi.
Teknisesti toteutus on hieman parannusta vaativa, 6R3S pääteputket ovat kompastuskivi tälle vahvistimelle. Putkien elinikä vaihtelee voimakkaasti eikä niille asetetut säädöt oikein tahdo pysyä. Suhteellisen korkealle 60mA Bias-virralle säädetyt putket käyvät kuumina.
Myös elektrolyyttikondensaattorit ovat näihin päiviin mennessä menettäneet jo osan kapasitanssistaan ja ne olisi syytä vaihtaa uusiin. Polyesteri kondensaattorit on helppo vaihtaa samalla ja toleransseiltaan tarkempiin.
Biasin tasapainon ja voimakkuuden säätöön tarvittavat trimmerit on myös järkevää vaihtaa tarkkuus trimmereiksi, näin säädöt saa helpommin säädettyä tarkasti kohdilleen.
Jos vahvistimesta haluaa luotettavan, on pääteputkiksi vaihdettava esimerkiksi GU50 mallin putket. Tämä vaatii hieman uudelleen kytkemistä mutta loppujen lopuksi työ on melko helppo. Nämä putket pysyvät hyvin säädöissään ja ovat stabiilit. Vaihto GU50 putkiin vaatii kuitenkin myös vaiheenkääntöputken käyttöjännitteen nostoa 380 volttiin. Se on helppoa koska virtalähteestä voidaan haaroittaa 480 voltin lähdöstä ja pudottaa se RC-filtterillä alas.
Putkien valinta ei ole aivan yksinkertaista. Haasteeksi muodostuu päätemuuntajien matala kuormitusimpedanssi n.2,6kohmia. Useat tunnetut tehokkaat pääteputket toimivat ideaalisesti noin 5kohmin kuormalla joten nämä muuntajat ovat huolella alle suositellun. GU50 putki on myös tässä mielessä huono valinta, EL34 voisi olla vähintään yhtä hyvä vaihtoehto. Tehoja ei kuitenkaan tulla saamaan saman verran kuin alkuperäisillä 6r3s tuplaputkilla.
PL509 putket on vielä testaamatta, niillä on hyvät edellytykset päästä korkeisiin teholukemiin siedettävin muutoksin. Palaan aiheeseen kun olen kokeillut.
Priboissa on myös negatiivinen takaisinkytkentä joka on melko suuri, noin 27dB. Sen voi pudottaa helposti muuttamalla R4 arvoa pienemmäksi ja laskea uusi taso noin 14-16dB vaiheille. Tason voi laskea seuraavalla tavalla: Säädä vahvistimen volume vaikka maksimiin ja älä koske siihen. Syötä jokin pistetaajuus vaikka 1kHz ja tavoittele esimerkiksi 5 voltin ulostulotasoa 8 ohmin kuormaan. Kirjaa ylös se lukema montako millivolttia pitää syöttää sisään kunnes ulostuloon syntyy 5 volttia rms. Sen jälkeen oikosulje R4 jolloin vastakytkentä poituu ja signaali vahvistuu, Joudut pudottamaan sisääntulevan signaalin tasoa saavuttaaksesi ulostuloon 5V rms. Kirjaa jälleen mV arvo ylös. Nyt voi laskea kaavalla 20*log(U1-U2) paljonko takaisinkytkentä vaikuttaa vahvistukseen.
Tämän linkin kautta löytyy Mikko Heinosen artikkeli jonka valossa Priboi saa asiaan kuuluvaa palautetta. Tosin kommentti siitä että Priboin bassoalueessa olisi ongelmaa, en allekirjoita. Myös vastemittaukset sekä kuuntelu osoittaa juurikin erinomaista alataajuuksien toistoa. Artikkelissa mainittiin virheellisesti vahvistinluokka, Priboi on AB luokan vuorovaihevahvistin (Push-Pull)
http://www.v2.fi/artikkelit/viihde/198/Priboi-UM-50/
Teknisesti toteutus on hieman parannusta vaativa, 6R3S pääteputket ovat kompastuskivi tälle vahvistimelle. Putkien elinikä vaihtelee voimakkaasti eikä niille asetetut säädöt oikein tahdo pysyä. Suhteellisen korkealle 60mA Bias-virralle säädetyt putket käyvät kuumina.
Myös elektrolyyttikondensaattorit ovat näihin päiviin mennessä menettäneet jo osan kapasitanssistaan ja ne olisi syytä vaihtaa uusiin. Polyesteri kondensaattorit on helppo vaihtaa samalla ja toleransseiltaan tarkempiin.
Biasin tasapainon ja voimakkuuden säätöön tarvittavat trimmerit on myös järkevää vaihtaa tarkkuus trimmereiksi, näin säädöt saa helpommin säädettyä tarkasti kohdilleen.
Jos vahvistimesta haluaa luotettavan, on pääteputkiksi vaihdettava esimerkiksi GU50 mallin putket. Tämä vaatii hieman uudelleen kytkemistä mutta loppujen lopuksi työ on melko helppo. Nämä putket pysyvät hyvin säädöissään ja ovat stabiilit. Vaihto GU50 putkiin vaatii kuitenkin myös vaiheenkääntöputken käyttöjännitteen nostoa 380 volttiin. Se on helppoa koska virtalähteestä voidaan haaroittaa 480 voltin lähdöstä ja pudottaa se RC-filtterillä alas.
Putkien valinta ei ole aivan yksinkertaista. Haasteeksi muodostuu päätemuuntajien matala kuormitusimpedanssi n.2,6kohmia. Useat tunnetut tehokkaat pääteputket toimivat ideaalisesti noin 5kohmin kuormalla joten nämä muuntajat ovat huolella alle suositellun. GU50 putki on myös tässä mielessä huono valinta, EL34 voisi olla vähintään yhtä hyvä vaihtoehto. Tehoja ei kuitenkaan tulla saamaan saman verran kuin alkuperäisillä 6r3s tuplaputkilla.
PL509 putket on vielä testaamatta, niillä on hyvät edellytykset päästä korkeisiin teholukemiin siedettävin muutoksin. Palaan aiheeseen kun olen kokeillut.
Priboissa on myös negatiivinen takaisinkytkentä joka on melko suuri, noin 27dB. Sen voi pudottaa helposti muuttamalla R4 arvoa pienemmäksi ja laskea uusi taso noin 14-16dB vaiheille. Tason voi laskea seuraavalla tavalla: Säädä vahvistimen volume vaikka maksimiin ja älä koske siihen. Syötä jokin pistetaajuus vaikka 1kHz ja tavoittele esimerkiksi 5 voltin ulostulotasoa 8 ohmin kuormaan. Kirjaa ylös se lukema montako millivolttia pitää syöttää sisään kunnes ulostuloon syntyy 5 volttia rms. Sen jälkeen oikosulje R4 jolloin vastakytkentä poituu ja signaali vahvistuu, Joudut pudottamaan sisääntulevan signaalin tasoa saavuttaaksesi ulostuloon 5V rms. Kirjaa jälleen mV arvo ylös. Nyt voi laskea kaavalla 20*log(U1-U2) paljonko takaisinkytkentä vaikuttaa vahvistukseen.
Tämän linkin kautta löytyy Mikko Heinosen artikkeli jonka valossa Priboi saa asiaan kuuluvaa palautetta. Tosin kommentti siitä että Priboin bassoalueessa olisi ongelmaa, en allekirjoita. Myös vastemittaukset sekä kuuntelu osoittaa juurikin erinomaista alataajuuksien toistoa. Artikkelissa mainittiin virheellisesti vahvistinluokka, Priboi on AB luokan vuorovaihevahvistin (Push-Pull)
http://www.v2.fi/artikkelit/viihde/198/Priboi-UM-50/
6R3S pääteputki
6R3S, Priboin vakiopääteputki. Putki on Tetrodi tyyppinen eli periaatteessa se sisältää kaksi putkea samassa kuoressa. Kuvassa näkyy miten sille käy kun se muuttuu epävakaaksi ja säädöt alkavat vaeltaa. Sama tapahtuu myös jos piirikorttien kytkentään käytettyjen liittimien kontakti ei ole riittävän hyvä.
Priboi UM-50 triodi/pentodi kytkennällä
Priboi antaa erittäin hyvän rakentelualustan harrastajalle, itselläni on viisi kappaletta ja jokainen on hieman erilainen. Yksi täysin alkuperäinen versio kuitenkin on säästetty referenssinä. Viimeisin sekä samalla miellyttävin kokeilu on triodi-pentodi kytkimellä varustettu takaisinkytketty vahvistin joka vaikuttaa EF-86 etuputken kytkentään. Pääteputkina on käytetty GU-50 tyhjiöputkia. Kondensaattorit ym komponentit on vaihdettu nykypäivän tasolle. Käytössä on vain 8 ohmin ulostulo kaiuttimille koska mittausten ja kuuntelun valossa se tuottaa parhaan lopputuloksen. Näitä on tehty tähän mennessä ainoastaan kaksi kappaletta, toinen on oma kone ja toinen asiakkaan.
Kokoonpano:
- EF86 etuputket
- 6L6 vaihenkääntöputket
- GU50 pääteputket
- kaksinkertainen määrä kapasitanssia
Kytkennän ja putkien muutos vaikuttaa huimasti toistoon, vahvistin kykenee toistamaan 100kHz saakka n. -3dB särön ollessa kuitenkin alhainen alle 0,4% arvollaan. Päätemuuntajien ominaisuuksista ei taajuuskaista ole kiinni, suurin mitattu lineaarinen vaste on ollut yli 150kHz joten niiden laatu on todettu riitäväksi.
Kuvassa on esitetty triodi sekä pentodi versioiden mitaustulokset. Kuten näkyy, vasteessa ei näy eroja kummallakaan mutta soinnissa hienoinen ero juuri laulajan äänialueella.
Vakio Priboin kohennusprojekti
Projektin tarkoitus oli kartoittaa ensin toimimattoman vahvistimen vauriot sekä ajan saatossa tehdyt muutokset/korjaukset. Ensi silmäys vahvisti tehtyjen korjausten määrän ja laadun, osia oli vaihdettu vähän sen mukaan mitä saatavilla on ollut. Kuitenkaan mitään massiivista vahinkoa vahvistimesta ei löytynyt. Pääteputki oli vaurioitunut joka on lopulta polttanut sulakkeen ja lopetanut vahvistimen toiminnan. Projektin toinen tavoite oli kohentaa ulkonäköä koska ajan patina oli iskenyt vahvistimeen pahemman kerran. Ulkokuoressa oli paljon jälkiä varastoinnista ja muutenkin jo huonokuntoisen näköinen.
Työ aloitettiin purkamalla koko laite osiin sekä vaihtamalla vaihtokuntoiset komponentit. Kondensaattorit, vastuksia, juotoksia ym korjattavaa löytyi mitä enemmän vahvistinta purettiin. Puhdistus oli myös tarpeellista, kotelon sisällä oli paljon pölyä ja muuta moskaa. Piirikorttien kunnostus kävi nopeasti eikä enempää yllätyksiä tullutkaan.
Päätimme valmistaa puulevystä etu- sekä takapaneelin. Väriksi valitsimme Mahongin joka saatiin aikaiseksi petsilakan avulla. Lopullinen silaus pintaan saatiin lakkaamalla kirkas lakalla petsattu ja hiottu pinta.
Työläin osuus oli poteroiden ja kolojen työstäminen pehmeään puulevyyn niin ettei levyn pintaan syntynyt naarmuja tai lohkeamia. Takalevyyn istutettiin Neutrikin RCA-runkoliittimet, verkkovirta terminaali sulakepesällä, päävirtakytkin ja tietysti kaiutinterminaalit.
Etupaneelin yleisilme haluttiin yksinkertaiseksi joten siksi virtakytkin on sijoitettu taakse. Etupaneelissa on vain led-valo sekä Volume.
Kotelon alumiininen kansi maalattiin Miranolin kiiltävällä mustalla koska se sopisi hyvin paneeleiden tummaan sävyyn. Miranol tasoittuu hyvin ja maalausjälki on miellyttävä.
Kun kokonaisuus saatiin valmiiksi, oli lopputulos mielestäni erittäin onnistunut ja Priboin karismaattinen olemus kuitenkin saatiin säilytettyä. Pimeässä kotelon ritilän alta hehkuvat hienosti pääteputket kuumina kuin hellan koukut.
Pieni sähköinen muutos alkuperäiseen konstruktioon paransi toistovastetta ylätaajuuksilla joka on myös ollut ongelma Priboin soinnissa. Kuuntelussa tämä vaikutus oli helposti havaittavissa. Vahvistimessa on hyvää se että se jaksaa toistaa epäherkempiäkin kaiuttimia vaivatta.
Kuuntelu osoitti putkivahvistimen hienon ja elävän vaikutelman soinnissa. Priboita on miellyttävä kuunnella pitkiäkin aikoja väsymättä. Edelleen kuuntelen musiikkia mieluummin Priboilla kuin muilla transistori vahvistimilla, niin hieno kuunteluvaikutelma sillä syntyy.
Alla muutama linkki aiheeseen:
http://tager.narod.ru/amp/tube/6r3/priboi/priboi.jpg
http://tager.narod.ru/amp/tube/6r3/priboi/priboi.html
http://www.radiomir.org/index.php?show_aux_page=3
http://www.tube-town.net/diy/bias-setup-e.pdf
http://www.frihu.com/content/verstaerker-reparatur/priboj/priboj-2.html
Alla liitetiedosto taajuusvasteesta sekä muutama valokuva projektin etenmisestä..klikkaa kuvia suuremmaksi.
| priboi_frequency_response.pdf |
Marantz PM-94 Limited Edition
Marantz PM-94 Limited Edition, vahvistin kultaiselta -80 luvun loppupuolelta. PM-94 oli ilmestyessään Marantzin mallisarjan lippulaiva. Limited Edition sarja poikkeaa ns. vakiomallista alumiinisen kannen, jalopuisten päätyjen, shampanjan hopeisen etupaneelin ja laitejalkojen osalta. Tätä harvinaista mallia on legendan mukaan valmistettu ainoastaan 500 kappaletta joista Suomeen on tullut tiettävästi vain muutama kappale.
Vahvistin toimii 2 x 35W saakka puhtaassa A-luokassa ja siitä eteenpäin AB-luokassa 2 x 140W 8 ohmiin. Mos-FET päätetransistorit on Biasoitu hyvin "kuumiksi" joten kannen päällä oleva varoitustarra on syytä huomioida. Jäähdytyselementit lämpenevät jopa 65-75 asteisiksi Biasoinnin ollessa valmistajan ilmoittamassa arvossaan.
Vahvistin on valmistettu aikakaudella jolloin vahvistimet olivat rautaa. Vahvistin painaa kunnioitettavat 25 kg joka selittyy edellä mainitusta raudan osuudesta rakenteissa. Kannen alta paljastuu lisää kuparoitua teräsrakennetta, itseasiassa lähes kaikki vähänkin häiriöarka alue on koteloituna. Irtojohdot ja kaapelit ovat tarkasti määrämittaisia eikä löysää kaapelia juuri löydy. Vahvistinelementit on sijoitettu keskelle laitetta ja ovat helposti irroitettavissa sekä säädettävissä. Ilman valmistajan huolto-ohjetta ei säätämisestä tule mitään, paitsi korjattavaa.
Vanhetessaan elektrolyyttikondensaattorit tulisi vaihtaa, tässä vahvistimessa pitäisi valita aina Low-Esr tyypin kondensaattoreita, virtalähteen suotokondensaattorit ovat keraamisella pulverilla eristettyjä joten niitä ei kannata vaihtaa jos eivät ole vaurioituneet. Jos Biasointi ei tahdo pysyä arvossaan, on kondensaattori remontti syytä tehdä ajoissa ennenkuin vahvistimen päätetransistorit vaurioituvat.
Myös kytkimet ja potentiometit on syytä huoltaa, näillä vuosilla alkaa helposti esiintyä häiriöitä säätimien puutteellisen toiminnan seurauksena.
Alla muutama kuva, klikkaa kuvia suuremmaksi..
Vahvistin toimii 2 x 35W saakka puhtaassa A-luokassa ja siitä eteenpäin AB-luokassa 2 x 140W 8 ohmiin. Mos-FET päätetransistorit on Biasoitu hyvin "kuumiksi" joten kannen päällä oleva varoitustarra on syytä huomioida. Jäähdytyselementit lämpenevät jopa 65-75 asteisiksi Biasoinnin ollessa valmistajan ilmoittamassa arvossaan.
Vahvistin on valmistettu aikakaudella jolloin vahvistimet olivat rautaa. Vahvistin painaa kunnioitettavat 25 kg joka selittyy edellä mainitusta raudan osuudesta rakenteissa. Kannen alta paljastuu lisää kuparoitua teräsrakennetta, itseasiassa lähes kaikki vähänkin häiriöarka alue on koteloituna. Irtojohdot ja kaapelit ovat tarkasti määrämittaisia eikä löysää kaapelia juuri löydy. Vahvistinelementit on sijoitettu keskelle laitetta ja ovat helposti irroitettavissa sekä säädettävissä. Ilman valmistajan huolto-ohjetta ei säätämisestä tule mitään, paitsi korjattavaa.
Vanhetessaan elektrolyyttikondensaattorit tulisi vaihtaa, tässä vahvistimessa pitäisi valita aina Low-Esr tyypin kondensaattoreita, virtalähteen suotokondensaattorit ovat keraamisella pulverilla eristettyjä joten niitä ei kannata vaihtaa jos eivät ole vaurioituneet. Jos Biasointi ei tahdo pysyä arvossaan, on kondensaattori remontti syytä tehdä ajoissa ennenkuin vahvistimen päätetransistorit vaurioituvat.
Myös kytkimet ja potentiometit on syytä huoltaa, näillä vuosilla alkaa helposti esiintyä häiriöitä säätimien puutteellisen toiminnan seurauksena.
Alla muutama kuva, klikkaa kuvia suuremmaksi..
| marantz_pm-94_limited.pdf |
Marantz PM-94
Tässä toinen työläämpi PM-94 projekti jossa paljon ongelmia pääteasteessa. Sisällä näkyi voimakas "käsityön" leima joka ei ole aivan speksien mukaisesti aikanaan toteutettu.
Toinen päätastelohko on joskus purettu ja yläpuolen piirikortin liitinrima on poistettu. Sen sijaan piirilevyyn on porattu reikiä joista alapuolen kortilta on juotettu langoilla yläkorttiin. Työn toteutus oli hurjan näköinen ja varsin epäluotettava. Pieni kopautus paljasti heti oikosulkuja liitoksissa.
Osa kondensaattoreista on vaihdettu mutta ehkä tärkeimmät jääneet vaihtamatta. Myös A-luokan ohjainpiiri on ryssitty oikosulkuun oikosulkemalla virrat päällä pinnien väliin mahdollisesti probella tai ruuvarilla.
Kondensaattoreiden vaihdon, ohjainpiirin vaihdon, päätelohkon johdotusten parannuksen ja säätötyön jälkeen laite taas toimii kuten sen pitääkin.
Toinen päätastelohko on joskus purettu ja yläpuolen piirikortin liitinrima on poistettu. Sen sijaan piirilevyyn on porattu reikiä joista alapuolen kortilta on juotettu langoilla yläkorttiin. Työn toteutus oli hurjan näköinen ja varsin epäluotettava. Pieni kopautus paljasti heti oikosulkuja liitoksissa.
Osa kondensaattoreista on vaihdettu mutta ehkä tärkeimmät jääneet vaihtamatta. Myös A-luokan ohjainpiiri on ryssitty oikosulkuun oikosulkemalla virrat päällä pinnien väliin mahdollisesti probella tai ruuvarilla.
Kondensaattoreiden vaihdon, ohjainpiirin vaihdon, päätelohkon johdotusten parannuksen ja säätötyön jälkeen laite taas toimii kuten sen pitääkin.
Marantz 2270
Marantz 2270, on tuotettu varhain vuosina 1971-1975 ja edelleen näitä helmiä löytyy täysin toimintakuntoisina tyytyväisten omistajien hyllyissä ja varastoissa. Liki neljänvuosikymmenen saatossa on toki jo jonkin verran laiteltavaa esimerkiksi elektrolyytit ovat taatusti vaihtokunnossa.
Kyseisessä viritinvahvistimessa olivat sulakkeet palaneet ja pikainen tarkastus osoittikin toisen kanavan päätetransistoreiden olevan oikosulussa. Myös toisen kanavan transistorit on korvattu jossain vaiheessa eri tyyppisiin koska alkuperäisiä ei ole enää saatavilla.
Kaikki powerin ja pääteasteen elkot uusittiin, päätetransistorit vaihettiin kuten myös niiden driverit. Osittain pimentynyt näyttö korjattiin vaihtamalla kaikki hehkulamput uusiin. Potentiometrien ja kytkimien puhdistus ja voitelu auttoi kummasti häiriöitä tuottaviin ja rasahteleviin säätimiin.
Lopulta säätötoimien jälkeen laite soi ja näyttää hyvältä. Vahvistimesta löytyy kanavakohtaiset sävynsäätimet joiden avulla kuuntelijalla on mahdollisuus säätää erikseen kanavien äänensävyt. Tämä ominaisuus on käytännöllinen jos kaiuttimien sijoitus tai kuuntelupaikan sijainti muutoin värittää ääntä epätasapainoisesti. Tehoa lupaillaan 2 x 70W, en kuitenkaan tohtinut koekuormata vahvistinta äärirajoilleen koska tarpeettoman lämpökuorman synnyttäminen ei ole järkevää tälläiselle hyväkuntoiselle ja hienolle vahvistin vanhukselle. Viritin on herkkä mutta tarkka, radiokanavat tulevat vaivatta kuultaviksi ja stereo indikaattori ilmoittaa onko kyseessä stereo- vai mono lähetys.
Hieno ja hyvänkuuloinen vanha laatulaite!
Beomaster 1200 type 2501
Beomaster 1200, poikkeaa valtavirrasta B&O totuttuun tyyliin niin ulkoisesti kuin sähköisesti. Varhaisina vuosina 1969-1973 tuotantoon valmistetut vahvistimet ovat olleet aikansa edelläkävijöitä jo pelkästään muotoilun ansiosta.
Tässä on hyvä esimerkki miten pienellä antoteholla saadaan tuotettua varsin kelvollinen äänimaailma. Ulostulotehoiksi lupaillaan 2 x 15W mutta 8 ohmin kuormalla jäänee 10W tuntumaan. Tästäkin huolimatta, kuuntelussa ei tarvita kuin murto-osa kokonaistehosta. Verkosta laite ottaa 0,07A normaalilla kuunteluvoimakkuudella eli n. 16W.
Hyvään ikään ehtineellä laitteella alkaa esiintyä korjaustarvetta. Liukukytkimet on puhdistettava huolella, mielellään irroitettava ja huuhdeltava. Kaikki elektrolyyttikondensaattorit on vaihdettava, tässä laitteessa lähes kaikki olivat ulkona toleranssialueelta. Osassa ei ollut kapasitanssia juuri lainkaan kun taas toisissa se oli jopa kaksinkertaistuneet ajan saatossa.
Päätetransistoreiden Bias-trimmerit olivat hapettuneet ja siten järkevää vaihtaa uusiin. Muutama päätetransistori oli vaurioitunut ilmeisesti vaeltelevan Bias-virran vuoksi. Näissä käytetään RCA60465 tyypin päätetransistoreja joista ei löydy järkeviä datatietoja saati sitten uusia osia tilalle. Onneksi markkinoilla on suhteellisen edullisia 2N3055 transistoreja joilla ne voidaan korvata laadusta tinkimättä.
Laitteessa oli havaittavissa myös aiempi "käsityön" jälki joka vaati hieman korjaamista, katkenneita tai lähes poikki olevia johtimia, puuttuvia ruuveja yms. Laitteen sisältä löytyi pieni paperipussi jossa oli vaihtolamppuja sekä varasulakkeita ja täysin ehjä kytkentäkaavio. Näin asiat olivat ennen, nykypäivän laitteisiin ei ole aina edes mahdollista saada kytkentäkaavioita koska aasian tehtaat puskevat uutta tuotetta peräjälkeen markkinoille ja vanhempien mallien tuki loppuu.
Loppujen lopuksi työn valmistuttua ja säädöt säädettyinä kohdilleen, on pöydällä häiriöttä soiva laite. Mittausdata näyttää erittäin hyvälle ja sointi kuvastaa hyvin -70 luvun vaihteen tyyliä, tosin nykykaiuttimilla kuunneltuna.
Tässä on hyvä esimerkki miten pienellä antoteholla saadaan tuotettua varsin kelvollinen äänimaailma. Ulostulotehoiksi lupaillaan 2 x 15W mutta 8 ohmin kuormalla jäänee 10W tuntumaan. Tästäkin huolimatta, kuuntelussa ei tarvita kuin murto-osa kokonaistehosta. Verkosta laite ottaa 0,07A normaalilla kuunteluvoimakkuudella eli n. 16W.
Hyvään ikään ehtineellä laitteella alkaa esiintyä korjaustarvetta. Liukukytkimet on puhdistettava huolella, mielellään irroitettava ja huuhdeltava. Kaikki elektrolyyttikondensaattorit on vaihdettava, tässä laitteessa lähes kaikki olivat ulkona toleranssialueelta. Osassa ei ollut kapasitanssia juuri lainkaan kun taas toisissa se oli jopa kaksinkertaistuneet ajan saatossa.
Päätetransistoreiden Bias-trimmerit olivat hapettuneet ja siten järkevää vaihtaa uusiin. Muutama päätetransistori oli vaurioitunut ilmeisesti vaeltelevan Bias-virran vuoksi. Näissä käytetään RCA60465 tyypin päätetransistoreja joista ei löydy järkeviä datatietoja saati sitten uusia osia tilalle. Onneksi markkinoilla on suhteellisen edullisia 2N3055 transistoreja joilla ne voidaan korvata laadusta tinkimättä.
Laitteessa oli havaittavissa myös aiempi "käsityön" jälki joka vaati hieman korjaamista, katkenneita tai lähes poikki olevia johtimia, puuttuvia ruuveja yms. Laitteen sisältä löytyi pieni paperipussi jossa oli vaihtolamppuja sekä varasulakkeita ja täysin ehjä kytkentäkaavio. Näin asiat olivat ennen, nykypäivän laitteisiin ei ole aina edes mahdollista saada kytkentäkaavioita koska aasian tehtaat puskevat uutta tuotetta peräjälkeen markkinoille ja vanhempien mallien tuki loppuu.
Loppujen lopuksi työn valmistuttua ja säädöt säädettyinä kohdilleen, on pöydällä häiriöttä soiva laite. Mittausdata näyttää erittäin hyvälle ja sointi kuvastaa hyvin -70 luvun vaihteen tyyliä, tosin nykykaiuttimilla kuunneltuna.
Marantz Twenty Nine
Marantz Twenty Nine, vuosina 1971-1973 valmistettu viritinvahvistin jonka viritin on vielä tänäkin päivänä erinomainen ja jopa parempi kuin nykyisin olevissa viritinvahvistimissa. Kyseinen yksilö on siitä mielenkiintoinen että sen omistaja on ostanut sen uutena tuolloin 1972 ja edelleen omistaa laitteen jonka ulkoinen kunto on lähes uuden veroinen. Ei naarmuja eikä ajan patinaa kuten voisi kuvitella.
Sisältä paljastui lähes koskematon laite jota ei ole räpelletty eikä säädelty tehtaan jäljiltä. Jokunen hehkulamppu on todennäköisesti joskus vaihdettu.
Kondensaattorit olivat jo melkoisen kaukana ohjearvostaan ja siksi vaihtokunnossa. Myös potentiometrit ja kiertovalitsimet piti puhdistaa. Mekaanisia kytkimiä pitää käyttää että ne pysyvät kunnossa, sama pätee myös potentiometreihin.
Kondensaattoreiden vaihdon jälkeen tehtaan säädöt olivat taas kohdillaan eikä sinetöityjä trimmereitä tarvinnut säätää. Hyvä näin, ainakin kaikki on kuten pitääkin. Vastemittaus paljasti miten tuon aikakauden laitteet olivat kaukana lineaarisesta taajuusvasteesta. Vaste muistuttaakin muodoltaan hyvin Loudness tehosteista vastetta. Varsinaista Loudness kytkintä ei laitteessa ole ja sävyn säädöt tehdään Bass ja Treble säätimin.
Taas yksi Marantzin laatulaite sai vuosia lisää aikaa ja tuottaa omistajalleen iloa vielä pitkään.
Akai AM-73 Reference Master
Akai AM-73 Reference Master, valmistettu arviolta vuosina 1985-1988 välisenä aikana jolloin transistorivahvistimet elivät voimakasta murroskautta digitaalisen signaalinmuokkauksen yleistyessä. AM-73 oli aikanaan ns. rahamiehen vahvistin koska hankintahinta oli jonkin verran keskiluokkaa korkeampi. AB-luokassa toimiva tehopakkaus on varsin hyvä tekniseltä toteutukseltaan joka näkyy esimerkiksi siinä, ettei pääteasteen piirikortilta juurikaan löydy elkoja jotka vanhetessaan aiheutaisivat mahdollisesti koko pääteasteen tuhoutumisen.
Virtalähteen puolelta muutama kondensaattori oli vaihtokunnossa mutta muuten laite on varsin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Ainoa toimintavirhe joka teetti melkoisen työn, oli hapettuneiden ja likaantuneiden kytkimien aiheuttama signaalin pätkiminen tai jopa kokonaan puuttuminen. Tähän ei ole kuin yksi lääke, irroittaa ja purkaa kytkimet osiin puhdistusta varten.
Huolto-toimenpiteiden jälkeen kytkinten aiheuttamat häiriöt ovat poissa, toivottavasti pitkään. Myös potentiometrit huuhdeltiin puhtaiksi sekä voideltiin häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi. Mittauksissa tehtiin havainto, että tämän pääteasteen on oltava hetken päällä että se lämpenee ja päätetransistorien Bias asettuu kohdilleen. Tässä vahvistimessa ei ole Bias-säätöä erikseen vaan se on automaattinen.
Itsekkin joskus Akain AM-52 omistaneena, tuli lämpimiä muistoja mieleen tätä tehdessä.
Itsekkin joskus Akain AM-52 omistaneena, tuli lämpimiä muistoja mieleen tätä tehdessä.
Akai AM-75 Reference Master
Akai AM-75 Reference Master, on edeltävän projektin isoveli. Eroina jalopuupäädyt ja ehkä aavistuksen enemmän antotehoa. Näistä vahvistimista löytyy yllättävän vähän historiatietoa internetissä sitä kaipaavalle. Valmistusvuosi lienee -80 luvun puolivälin tuntumassa ja hankinta hinta on ollut aikanaan jossain 3000 mk kieppeillä jos en väärin muista. Hyvä tekninen toteutus joka kestää ajan patinaa elektrolyyttien vähyydestä johtuen.
Tässäkin projektissa oli kytkimien ja säätimien korjaus edessä. Kytkimet olivat todella hapettuneita, potentiometrit likaisia vaikka muutoin laite on erittäin siisti eikä käytön jälkiä juuri ole.
Kytkimien puhdistus on työläs projekti joka vaatii käytännössä mekaanisten kytkimien purkamisen ja osa-osalta puhdistuksen. Periaatteesa tehty työ on hyvin samanlainen kuin edellinen Akain projekti, Samat kytkimet samalla tavoin hapettuneet .
Liitteessä vasteet jossa kuvataan FLAT sekä BASS/TREBLE säätimien vaikutukset.
| akai_am-75.pdf |
Tandberg TCA-3038A
Tandberg TCA-3038A, Norjalaisen yrityksen valmistama tuote joka on peräisin vuosien 1982-1992 tuotannosta. Itse yritys on perustettu vuonna 1933 joka valmisti pitkään kelanauhureita ja virittimiä audiofiilien iloksi. Sittemmin Tandberg Audio on lopetettu taloustaantuman ajaessa yhtiön tuloksen miinukselle, Tandberg Asa on edelleen toiminnassa mutta keskittyy ainoastaan kuvaviestinnän puolelle tuottaen yritysten tarpeisiin videoneuvottelu ym. liittyviä laitteita.
Tämä projekti tuli ajankohtaiseksi kun kanavatasapaino alkoi olla huono sekä signaali saattoi kadota kokonaan johtuen likaantuneista säätimistä.
Laite sisältää melko paljon tyhjää tilaa johon on syynsä, nimittäin alkujaan on luotu mahdollisuus rakentaa samaan koteloon esimerkiksi virtin tai muita lisäominaisuuksia. Kun laitteen avaa, näkee heti laadukkaan suunnittelun jäljen, komponenttien valinnat on tehty huolella, piirikortin laatu on hyvä eikä juotosvikoja ollut lainkaan. Verkkomuuntajan sijoitus on valittu siten että sen sijainti on mahdollisimman kaukana piirilevyistä ja potentiometreistä säteilyhäiriön minimoimiseksi. Tämä näkyykin mittauksissa -106dB häiriöetäisyydellä.
Elkot olivat jo huonossa kunnossa ja koko laitteesta löytyykin niitä 37kpl. Q-arvot olivat 5-10 välillä kun vastaavien uusien kondensaattoreiden arvot liikkuvat 40-50 välillä riippuen kapasitanssista.
Mielenkiintoinen ja ehdottomasti laatulaite jota on miellyttävä kuunnella niin kuulokkeilla kuin vahvistimen kanssakin.
Tandberg TPA-3036A
Tandberg TPA-3036A, Tandberg Audion valmistama kaksikanavainen päätevahvistin joka tuottaa jatkuvaa tehoa jopa 120W kanavaa kohden vieläpä varsin kelvollisella laadulla. Tämä AB-luokkainen päätevahvistin pitää sisällään tarkoin valkoituja komponenttipareja. Piirikortilta löytää myös merkkejä laadukkaasta suunnittelusta. Esimerkiksi tietyt transistoriparit on sijoitettu tiukasti vastakkaan jolloin niiden lämpötila pysyy hyvin tarkasti samalla tasolla toisiinsa nähden ja siten myös vahvistuskerroin pysyy samana lämpötilan muuttuessa yhtäaikaisesti.
Tämä päätevahvistin kuuluu edellisen Tandberg etuvahvistimen kanssa samaan sarjaan. Etuvahvistimen kunnon perusteella voitiin helposti päätellä päätevahvistimenkin tarvitsevan huoltoa. Kondensaattorit olivat todella kuivat eikä kapasitanssista ollut jäljellä kuin noin kymmenesosa alkuperäisestä.
Valmistajan oppaassa mainitaan THD% olevan 0,08% tasolla mutta nyt kun vahvistin on päivitetty hieman paremmilla kondensaattoreilla on säröarvo enää noin kolmasosa eli 0,02 - 0,03% tasolla. Taajuusvaste yltää hienosti 50kHz arvolla -2dB. Häiriöetäisyys on lähes -100dB.
Kuvassa näkyy esimerkki yhdestä kondensaattorista jonka ohjearvo on 100uF mutta jäljellä on enää vaivaiset 16uF. Näin laitteet vanhenevat, sille ei voi mitään. Onneksi kondensaattorit ovat vielä halpoja jos verrataan siihen mitä nämä kuivuneet konkat voivat laitteelle aiheuttaa. Siksi kannattaakin olla kaukaa viisas ja huollattaa laitteet ennen kuin on liian myöhäistä.
Mittausdataa
Pioneer SX-424
Pioneer SX-424, tätä aitoa Japanilaista integroitua vahvistinta on valmistettu vuosina 1972-73 ja yksinkertaisen siisti ulkonäkö on edelleen kaunista katseltavaa.
Vahvistinta on valmistettu viisi erilaista versiota, erot ovat pääosin virtalähteen jännitealueen ja hertsimäärän eroavaisuudet eri maiden markkinoille. Tämä selviää takapaneelin tarrasta joka on sijoitettu heti virtajohdon yläpuolelle. Tarrassa olevat kirjaimet paljastavat kyseisen version speksit huoltomanuaalin avulla.
Tehoja lupaillaan 8 ohmiin 2 x 12W, tehollinen taajuusvaste speksien mukaan yltää jopa 45kHz saakka. Tarkemmissa mittauksessa taajuusvasteen muoto oli hyvin tyypillinen 70-luvun malliin eli ei viivasuora vaan hieman mid-taajuuksia korostava. Kuitenkin tehollinen vaste ylettyi hienosti yli 30kHz rajan ja THD% oli molemmissa kanavissa täsmälleen 0,04% joka on reilusti speksien rajoissa joka lupaa "vähemmän kuin 1%".
Tähän tehtiin kondensaattorien vaihtoremontti eikä muuta, muutamia lamppuja oli palanut rikki mutta muutoin laite oli kuin tehtaan jäljiltä. Tuskin ollut edes käytössä kaikkina näinä kuluneina vuosina koska valtaosa kondensaattoreista oli vielä aivan hyviä.
Pioneerin etupaneeli on kauniin värikäs ja tyylitelty hyvällä maulla. Yhtään ylimääräistä lamppua tai nuppia ei ole, balance on hoidettu volumepotentiometrissä jossa on kaksoisakseli ja nuppeja saa säätää toisistaan riippumatta vaikka ovatkin samassa "nupissa".
Vasemmassa reunassa on radion signaalitaso mittari joka kertoo viritetyn kanavan voimakuuden. Nämä ovat tänä päivänä historiaa nykylaitteissa, ehkä jostain monivalintanäytöstä saa kaivettua saman tiedon joko numeerisena tai palkkina mutta silti se on eittämättä rumempi ja tylsempi tapa esittää sama asia. Samalla myös halvempi.
Pioneer SX-450
Pioneer SX-450, tämä malli jatkaa Pioneerin SX-400 sarjaa ja on edellistä muutaman vuoden nuorempi. Valmistettu vuosina 1977-1979 ja valmistusmaina ovat olleet ilmeisesti Korea sekä Belgia. Tarkkaa tietoa ei ole siitä miten tuotanto on jaettu maiden välillä mutta lopputulos on silti erittäin onnistunut.
Alkutestin jälkeen suoritin muutaman mittauksen vasteen sekä THD% osalta joka paljasti pieniä ongelmia niin kytkimissä kuin kondensaattoreissakin. Sisältä laite oli vain pölyinen eikä aiempia korjauskertoja näytä olleen koska piirikortit olivat kuin tehtaan jäljiltä.
Tehoa valmistaja lupailee 15W kanavaa kohden, kuuntelun perusteella on helppo uskoa tehtaanpaapan lupaukseen. Etupaneelista löytyy sävynsäätimet sekä Loudness joiden avulla voi muokata ääntä melkoisesti. Laitteen vastemittaus osoitti saman kuten muissakin tämän aikakauden laitteissa, ettei näihin ole edes yritetty hakea viivasuoraa vastetta vaan korostumaa löytyy bassoalueelle reilusti ilman säätimiäkin. Korvaan kuulostaa kuitenkin "mukavalta" eikä lainkaan köyhältä ja kuivalta kuten moni viivasuoran vasteen omaava laite yleensä kuulostaa.
Salora Stereo 100A
Salora Stereo 100A, suomalainen viritinvahvistin 1969-1970 luvun tuntumasta. Tämä edustaa aitoa Vintage henkeä joka antaa vaikuttavan kuuntelukokemuksen. Tätä mallia valmistettiin vuonna 1969 alkaen mallimerkinnällä Stereo 100 josta sitten tuli hyvin pian päivitetty versio 100A joka sisälsi muutamia sähköisiä parannuksia koskien pääosin virittimen toimintaa. Tuohon aikaan kyseinen laite on maksanut tuhannen markan tienoilla, todennäköisesti vain totisimmat hifistit ovat malttaneet säästönsä tähän sijoittaa koska rahalle oli tuolloin muutakin käyttöä.
Alla pari linkkiä lehtileikkeisiin:
http://www.eliaskokoelmat.fi/content/uploads/0_Shifistereo100A_1a.jpg
http://www.eliaskokoelmat.fi/content/uploads/0_Shifistereo100A_1b.jpg
Tämä vahvistin oli päällisin puolin varsin hyvässä kunnossa, joskin hyvin likainen. Puukuoressa ei ollut virheitä lainkaan ja sisältä vahvistin oli säilynyt erittäin puhtaana, löytyipä jopa tehtaan taittelema kytkentäkaaviokin jota ei ole avattu ehkä koskaan aikaisemmin sinne laittamisen jälkeen.
Kondensaattorit menivät vaihtoon tuttuun tapaan, suotokondensaattorit olivat aivan loppu eikä hurinalta meinannut kuulla mitään muuta. Loppujen lopuksi oli pääteasteen transistoritkin vikaantuneet jostain syystä. Vikojen korjaamisen, säätöjen ja osien vaihdon jälkeen laite heräsi aivan uuteen elämään. Hämmästyttävän hieno äänentoisto tässä laitteessa on, tehoja pitäisi syntyä 20W kanavaa kohden. Etupaneelin radiosignaalin voimakkuusmittari on kaikeksi harmiksi rikkoutunut niin ettei sitä pysty pelastamaan, moottorin magneetti on irronnut liimauksestaan ja lukitsee mittarin. Uutta mittaria ei nopealla silmäyksellä tuntunut löytyvän joten on selvittävä ilman.
Tandberg Hi-Fi FM
Tandberg Hi-Fi FM, lukeutuu Norjalaisen Tandberg Audion tuotantoon joka valmisti kuluttajille laatulaitteita kustannuksista tinkimättä. Lopulta Tandberg Audio ajautui ahdinkoon ja tämä tuotantolinja lopetettiin. Yhtiö ehti kuitenkin valmistaa upeita laitteita hifistien iloksi, osa näistä on edelleen arkikäytössä yli neljänvuosikymmenen jälkeenkin. Kyseinen laite on valmistettu 1970, ulkoinen habitus on hieman saanut osumaa vuosien varrella mutta ei mitään mitä ei voisi korjata kuten puukuoren kyljessä oleva reikä.
Itse vahvistin toimi jotenkuten, mutta sillä oli huimia vaikeuksia tuottaa selvää äänentoistoa. Elektrolyytti kondensaattorit olivat todella huonossa kunnossa, jopa polyesterikonkat. Kaikki oli syytä vaihtaa sekä suorittaa piirikortille perusteellinen puhdistus. Myös jokainen lamppu oli vaihdettava. Vahvistimessa on kaksi erillistä piirikorttia pääteasteessa. Molemmille kanaville omansa. Helppo huoltaa kun viallisen kortin voi poistaa koneesta suhteellisen näppärästi.
Ulkokuoren kanssa saattaa olla parasta viiluttaa kotelo uudelleen sekä etsiä mahdollisimman yhteensopiva tuning-säätimen nuppi. Kaiken työmäärän jälkeen laite palkitsee kuuntelijan, kaikki toimii hienosti ja kuulostaa hyvältä. Sävynsäätimet korostavat hieman rasittavia taajuuksia joten ne on syytä jättää keskiasentoonsa. Muuten varsin miellyttävä kuuntelukokemus.
Pioneer SX-590
Pioneer SX-590, edustaa askeleen kehittyneempää vahvistinsarjaa. Vuosimalli on 1978, näyttävän näköinen laite jonka erikoisuus lienee ollut integroidut pääteastepiirit. Mosfet-piirit olivat tuohon aikaan uusinta uutta audiopuolella. Integroitujen piirien etuna on että oheiskomponenttien määrä vähenee oleellisesti, samoin piirikorttien suunnittelu helpottuu ja häiriöiden hallinta on yksinkertaisempaa. Etupaneelissa on kaksi analogista mittaria osoittamassa kanavakohtaista tehoa. Kyseistä mallia on ollut saatavana mustana sekä puuviilulla päällystetyllä kotelolla.
Kyseinen laite on erinomaisessa fyysisessä kunnossa niin päältä kuin sisältäkin. Laite on siis täysin toimintakuntoinen. Ainoastaan pientä puhdistusta vailla. Mittaukset osoittivat että molempien kanavien arvot ovat lähes identtisiä, taajuusvaste hieman alataajuuksia korostava. THD% liikkuu 0,02 - 0,03% välimaastossa. Häiriöetäisyys on yli 90dB joka kielii että suotokondensaattorit ovat hyvässä kunnossa.
Sony EL-7 Elcaset
Sony EL-7, kasettisoitin jollaista ei tämän päivän nuoret eivätkä edes kaikki nuoret aikuiset ole koskaan nähneet saati kuulleet. Kasetin fyysinen koko hämmentää koska sen ulkonäkö on suunnilleen samanlainen kuten C-kasetissa on totuttu näkemään, mutta reilusti suurempi ja painavampi. Nauhan leveys on noin 8mm ja kulkunopeusnopeus tasan kaksinkertainen C-kasettiin verrattuna joka mahdollistaa C-kasettia laadukkaamman tallennuksen. Nauhan vetovoima siirtyy kahden toisiinsa liitetyn vetoakselin välityksellä joita yhdistää yksi ja ainoa vetohihna, kolme äänipäätä taltioi ja toistaa äänet erittäin laadukkaasti.
Soittimella on painoa kunnioitettavat 13,5kg ja sisältä löytyy huomattava määrä elektroniikkaa. Ottaen huomioon että laite on valmistettu vuonna 1976 Japanissa, on tuote ollut aikakautensa insinöörien suuri taidonnäyte. Taustalla lienee ollut ajatus rakentaa kaikkien aikojen parhaimmistoon kuuluva nauhatoistin sekä vahva kilpailija C-kasetille.
Suomessa laitteen hinta on ollut n. 6000mk vuonna 1977. Suorituskyvyltään tallennin oli kelanauhurin tasoinen varustettuna erinomaisen hyvillä Dolby suotimilla sekä varmalla tekniikalla. Nykyiselläänkin kun nauhoitetta ja cd-levyä vertailee, on vaikeaa havaita eroja niiden kesken saati sitten päättää kumpiko on parempi.
Kotelon rakenne on vakuuttavan vankka, ammattilaisten vastaavat laitteet kalpenevat tämän rinnalla. C-kasetti kuitenkin oli edullisempi valmistaa ja tuottaa, jälkeenpäin oli selvää että tällä tuotteella ei ollut tulevaisuutta. Sony ei myöntänyt lisenssejä muille valmistajille jonka seurauksena C-kasetti valtasi markkinoita eikä Elcaset päässyt koskaan niin laajaan tuotantoon. Sony teki päätöksen lakkauttaa tuotteen valmistuksen ja siirtyä johtavaksi C-kasettisoittimen kehittäjäksi ja valmistajaksi. Kuitenkin Elcasetin myötä tietoisuus Sonyn laatuosaamisesta levisi maailmalla, joten aivan turhaan ei Sony uhrautunut Elcasetin tuotannon ja markkinoinnin eteen.
Sittemmin yksi suomalainen alan yhtiö (Hirvox) voitti tarjouskilpailun, jonka Sony oli tarjonnut jälleenmyyjilleen ja koko loppuvarasto kulkeutui suomen markkinoille vuonna 1979-1980. Laitteet myytiin hyvin kuluttajaystävälliseen hintaan ja mukaan tuli kylkiäisinä nivaska tyhjiä kasetteja. Kaseteille luvattiin 10 vuoden saatavuustakuu, tarina ei kerro toteutuiko lupaus.
Tässä yksilössä oli mekanismi jumiutunut vähäisen käytön vuoksi. Alunperin käytetty rasva on muuttunut sitkeäksi joka aiheuttaa melkoisesti lisäkitkaa koneistoon ja lukitsee vivuston. Puhdistus ja voitelu on ainoa keino selvitä ongelmasta. Hihnat ovat vaihtokunnossa joita saa kitteinä edelleen. Tosin ne on tilattava rapakon takaa jos mielii valmista korjauskittiä. Irtohihnoja saa suomestakin kun vain tietää minkä kokoisia tarvitsee.
Virtalähteessä oli muutama suotokonkka päästään oudon pullean näköisiä joten vaihdoin ne Low-Esr kondensaattoreihin. Samalla virtalähteen jännitteet tuli säädettyä oikeille tasoilleen. Vaikutukset tuntuvat eniten napamoottoreiden vääntömomenttiin (55-65g), kelaus nopeutueen sekä Auto-Stop toiminnon herkkyyteen. Tämän jälkeen soitin on taas hyvässä käyttökunnossa.
Linkki hyvälle aihesivustolle.. http://www.elcaset.ca/sonyel-7.htm
Salora Hi-Fi Stereo 2000
Salora Hi-Fi Stereo 2000, Suomalaista suunnittelua ja valmistusta vuosilta 1972-76. Ilmeisesti eniten valmistettu Saloran malliston tuote runsailla liitännöillä ja sen aikakauden mittapuun mukaan kehtityneillä ominaisuuksilla varustettuna. Ulkoasu on vaatimaton mutta tavallaan myös hienostunut konstailemattomalla olemuksellaan.
Huoltoa ajatellen Salora on aina panostanut siihen että laite on äärimmäisen yksinertainen purkaa ja huoltaa. Muutama ruuvi ja kuori lohkeaa auki paljastaen sisäosan. Sisältä löytyy muutamia pystykortteja, esimerkiksi pääteasteen oheiskomponentit on sijoitettu irtokortille ja itse päätetransistori on johdottamalla siirretty jäähdytyselementtiin laitteen takaseinälle. Ainoat valot löytyvät virittimen Stereo vastaanottoa ilmaisevan merkin takaa sekä viritys signaalin voimakkuutta osoittavan mittarin taustasta. Kovin kummoinen valoshow ei ole luvassa tässä vaatimattomassa habituksessa.
Äänellisesti laite kuulostaa kuitenkin erittäin hyvältä, hieman ehkä Loudness voittoinen mahtipontinen toisto mutta sen voi korjata kun kytkee "fysikaalisen" moodin päälle kytkimestä jolloin etuaste vähentää matalien taajuuksien korostumia.
Stereokuva on ällistyttävän leveä. Voin hyvin kuvitella Köykän osallistuneen laitteen suunnitteluun vaikka hänen nimeään ei mainita Saloran ansioluettelossa tämän laitteen kohdalla.
Tähän laitteeseen ei kovin paljon tarvinnut panostaa, ainoastaan muutamia Elkoja sekä signaalitasomittarin valaistus. Laitteen saapuessa, sisällä oli toinen päätekortti irroitettu ja jätetty sisälle, onneksi oli tallessa. Molemmat päätekortit piti juotella uudelleen koska irronneiden osien vuoksi toinen oli kytketty irti ettei se häirinnyt toisen toimivan kanavan kuuntelua.
Vähän puhdistusta ja se oli siinä. Kiitos Salora hyvästä tuotteesta näin 35 vuoden jälkeen.
Tandberg TR 220
Tandberg TR220, puukuorinen ja näyttävä viritinvahvistin vuodelta 1975. Kyseinen yksilö on lähes virheettömässä ulkoisessa kunnossa sekä täysin toimintakuntoinen. Sisältä laite oli puhdas kuin se olisi eilen kasattu. Ainoastaan asteikon valaistus oli sammunut ja uudet lamput oli vaihdettava. Pääteasteen bias- säätö sekä virtalähteen jännitetason säätö olivat ainoat tarpeeliset säätötoimenpiteet.
Viritin on erinomainen, tällä virittimellä kuuluu ne hankalimmatkin asemat jotka nykyvirittimillä jää kuulematta.
Denon POA-6600A
Kuva lainattu netistä.
Denon POA-6600A, Järeät monoblockit tarjoilevat 260W kahdeksan ohmin kuormaan ja 450W neljän ohmin kuormaan. Nämä tehopakkaukset on valmistettu vuodesta 1987 alkaen mallimerkinnällä POA-6600 ja jonkinlainen tuotepäivitys tuli vuonna 1989 kun julkisettiin kyseinen POA-6600A. Näiden erot liittyvät biasin ohjaukseen ja A versiossa sitä ohjataan optisella virtapiirillä. Joitakin muita pieniä muutoksia löytyy mutta POA-6600 kytkentäkaavio täsmää kuitenkin suurelta osin A-malliin.
Näillä Monoblockeilla on taipumus tuottaa huomattavaa lämpökuormaa varsinkin kuormitettaessa matalilla ohmiluvuilla. Siitä syystä piirikorttien juotokset ovat kovilla kuten myös kondensaattorit. Lähes järjestään rikkoutuneet vahvistimet ovat hajonneet juuri irronneiden komponenttien vuoksi ja vikaantuneet huolella. Onneksi vahvistimen topologia on melko yksinkertainen eikä korjaaminen ole mahdottoman vaikeaa. Käytetyt komponentit ovat tänäkin päivänä helposti löydettävissä, ainoastaan jotkin bipolaarikondensaattorit ovat hankalempia.
Huollettavat vahvistimet olivat molemmat vikaantuneet, toinen oli ollut aiemmin pajalla joka oli siististi purkanut ja koonnut laitteen. Jättänyt johdot irti ja kiinnittänyt näkyville virtalähteestä irroittamansa tehovastuksen seuraavaa yrittäjää varten. Näissä laitteissa jotka on jätetty syystä tai toisesta korjaamatta, on riittämiin haastetta päästä jyvälle mistä on kysymys ja mitä muita toimenpiteitä on laitteelle tehty. On löydettävä kaikki vaihdetut ja irroitetut komponentit sekä keksittävä mitä muita mahdollisia vikoja on saattanut korjausyrityksestä aiheutua. Onneksi molempien vahvistimien tärkein komponentti eli itse piirikortti olivat erinomaisessa kunnossa eikä niitä oltu rikottu.
Lähempi tarkastelu osoitti että toisessa vahvistimessa oli päätetransistoreja oikosulussa, siihen löytyi syy muualta piirikortilta. Juotosviat olivat sen verran pahoja että bias piiri ei voinut enää toimia oikein ja saattanut vauroittaa päätetransistoreja.
Toisen vahvistimen pääteaste oli ehjä mutta laite meni oudosti prottiin heti kun signaalia syötettiin sisääntuloon. Muutoin laite käyttäytyi normaalisti, ainoastaan jos yritti toistaa ääntä syntyi ongelmia. Laitteen Rail-jännitteen negatiivisen puolen sulake oli myös palanut joka viittasi outoon tapahtumaan. Huolellinen tarkastellu tuotti jälleen tulosta ja virheitä alkoi löytyä. Suurin osa juotoksista olivat pettäneet ja koko piirikortti piti tässäkin vahvistimessa juottaa uudelleen. Mutta varsinainen ongelma syntyi siitä kun piirikortin input liittimen lähistöltä löytyi kaksi kohtaa joissa folio oli palanut poikki. Jälki näytti varsin suuren virran aiheuttamalta joka taas viittaisi kondensaattorivarauksen purkautumiseen, koska kyseisellä sektorilla ei pitäisi normaalisti liikkua lähellekkään niin suuria virtoja että foliot voisivat sen vuoksi vahingoittua. Päättelin vian aiheutuneen siitä kun ko toimivaa vahvistinta oli ehkä käytetty referenssinä rikkoutuneen korjaamiseksi. Sitten piirikortti olisi päässyt koskettamaan koteloon tai runkoon jolloin suuret suotokondensaattorit olisivat purkautuneet kosketuskohdassa aiheuttaen folion palamisen. Samankaltaisia vikoja ilmenee myös ukkosen rikkomissa laitteissa. Näissä tapauksissa on looginen vikaantuminen täysin mahdoton eikä korjaaminen käy aivan perus syyseuraus säännön mukaisesti.
Yhteenvetona todettakoon että kun kaikki piirikortit oli puhdistettu ja juotettu uudelleen, kaikki vahvistinkortin konkat vaihdettu, päätetransistorit uusittu, foliot korjattu, lepovirta- ja Thd-arvot säädetty. Lopputulos on loistava ja taas monovahvistimet rokkaa kuin uudet. Jos näitä on vielä käytössä, on syytä tehdä vähän remonttia etukäteen ennenkuin pääsee savut karkuun. Juotokset ovat tämän laitteen kantapää ja rikkoutuminen on väistämätön.
Sansui Stereo Receiver 441
Sansui 441, aito Japanilainen tuote jota on valmistettu vuodesta 1974 ja maksanut aikanaan 52,800 yeniä eli 550€. Käsittämättömän kallis laite siihen aikakauteen. Erikoista tässä vahvistimessa on sen pääteasteessa sijaitsevat integroidut Mos-Fet päätepiirit jotka tarjosivat hyvää hyötysuhdetta ja laatua kuluttajien iloksi.
Viritinvahvistimen ulkonäkö on väritykseltään sekä toteutukseltaan yksinkertaisen siisti, se mielyttää katsojaa eikä silmään pistäviä kikkailuja ole lainkaan. Kyseinen yksilö on säästynyt ajan hampaalta erinomaisessa kunnossa. Sisältä laite oli siisti eikä sitä ole juuri huollettu muuten kuin mahdollisesti valaistuksen osalta.
Nyt vahvistinsektorin elektrolyytit olivat jo vaihtokunnossa jotka vaihdettiin kaikki. Samassa tuli paljastettua laitteen akilleen kantapää eli suunnitteluvirhe joka on varmasti korjattu aikanaan takuun piirissä jos asiakas on ongelman havainnut. Nimittäin pääteasteessa oli kahden kondensaattorin napaisuus väärinpäin. Piirikorttien merkinnöistä ja kytkentäkaavioista lähtien. Kun napaisuus kytketään väärin elektrolyytille, se kuormittuu ja parhaassa tapauksessa räjähtää kappaleiksi kun sisällä oleva elektrolyysi kiehuu ja paine rikkoo kondensaattorin kotelon. Ongelma selvisi päätepiirien datalehtiä tutkimalla jossa valmistaja esittää optimaalisen kytkennän sekä oheiskomponentit. Alkuperäiset kondensaattorit olivat kuolleet jo laitteen käyttöönoton alkumetreillä mutta onneksi niiden vaikutus on pieni eikä käyttäjä ole välttämättä havainnut minkäänlaista ongelmaa.
Myös kiertokytkimet piti purkaa osiin ja puhdistaa oksidointi pois kontaktipinnoilta. Työläs homma mutta toimintakuntoon saattaminen sen edellyttää. Puhdistusten ja kondensaattoreiden vaihdon jälkeen laite toimii hienosti ja näyttää hyvältä. Kuulostaa kuten sen on tarkoituskin.
Viritinvahvistimen ulkonäkö on väritykseltään sekä toteutukseltaan yksinkertaisen siisti, se mielyttää katsojaa eikä silmään pistäviä kikkailuja ole lainkaan. Kyseinen yksilö on säästynyt ajan hampaalta erinomaisessa kunnossa. Sisältä laite oli siisti eikä sitä ole juuri huollettu muuten kuin mahdollisesti valaistuksen osalta.
Nyt vahvistinsektorin elektrolyytit olivat jo vaihtokunnossa jotka vaihdettiin kaikki. Samassa tuli paljastettua laitteen akilleen kantapää eli suunnitteluvirhe joka on varmasti korjattu aikanaan takuun piirissä jos asiakas on ongelman havainnut. Nimittäin pääteasteessa oli kahden kondensaattorin napaisuus väärinpäin. Piirikorttien merkinnöistä ja kytkentäkaavioista lähtien. Kun napaisuus kytketään väärin elektrolyytille, se kuormittuu ja parhaassa tapauksessa räjähtää kappaleiksi kun sisällä oleva elektrolyysi kiehuu ja paine rikkoo kondensaattorin kotelon. Ongelma selvisi päätepiirien datalehtiä tutkimalla jossa valmistaja esittää optimaalisen kytkennän sekä oheiskomponentit. Alkuperäiset kondensaattorit olivat kuolleet jo laitteen käyttöönoton alkumetreillä mutta onneksi niiden vaikutus on pieni eikä käyttäjä ole välttämättä havainnut minkäänlaista ongelmaa.
Myös kiertokytkimet piti purkaa osiin ja puhdistaa oksidointi pois kontaktipinnoilta. Työläs homma mutta toimintakuntoon saattaminen sen edellyttää. Puhdistusten ja kondensaattoreiden vaihdon jälkeen laite toimii hienosti ja näyttää hyvältä. Kuulostaa kuten sen on tarkoituskin.
Sansui SR-212
Sansui sr-212, hihnavetoinen levysoitin joka on varustettu s-mallisella äänivarrella sekä puoliautomatiikalla. Automatiikassa on myös Lead-in toiminto joka laskee äänivarren alas kun sopiva kohta on valittu. En tiedä miksi tämä ominaisuus on päätetty rakentaa koska saman voi suorittaa äänivarren nosto ja lasku vivulla perinteiseen tyyliin. Soittimessa on myös anti-scating paino jossa on riittävästi säätövaraa eri rasioiden tarpeisiin.
Kaikessa Sansuin tekemisessä näkyy laatu sekä panostus tuotteeseen. Esimerkiksi missä nykyajan tuotteessa on logo myös kuvun alla kuten tässä levysoittimessa. Suojakannen päällä sekä alla on Sansuin logo joka näkyy kun kansi avataan.
Kyseinen levysoitin oli likainen ja tahtimoottori ankarasti jumissa. Puhdistuksen jälkeen alkoi vikojen selvittäminen. Moottori piti purkaa osiin että sen liukulaakeroinnin sai jälleen toimimaan. Erikoinen ratkaisu joka varmasti kuluttajalta on jäänyt huomiotta on moottorin laakerien voitelujärjestelmä. Levylautasen alle on tuotu kaksi kapillaariputkea joiden sisällä on puuvillakuitua. Putken päähän pudotetaan tipoittain öljyä joka pikku hiljaa vetäytyy aina moottorin laakeroinnille saakka pitäen puslat toimintakuntoisina.
Moottorin puhdistuksen ja kokoamisen jälkeen lisää vikaa löytyi äänirasian johdotuksista. Kaikki alkuperäiset juotokset johtimien pinneissä oli irti tai irtoamassa. Ei ihme että levysoittimessa oli melko voimakas taustahurina maadoituksesta huolimatta. Myös neula oli erittäin likainen ja puhdistuksen jälkeen näytti paremmalta. Käyttötunteja tuskin on kellään tiedossa joten neula voisi olla hyvä vaihtaa varmuuden vuoksi, neuloja on vielä hyvin saatavilla. Myös neulapaino säädettiin n.5g painosta sen suositus painoalueelle eli 1,5g-2,5 ja säätö tehtiin 2,1g.
Vetohihna on uudenveroisessa kunnossa ja varmasti vaihdettu jossain vaiheessa. Koekäytössä soitin toimii hienosti ja ongelmitta. Pyörimisnopeus tarkistettiin takometrin avulla joka vahvistin nopeuden olevan oikea. Nopeuden säätöä ei laitteessa ole koska moottori on tahtimoottori ja saa verkkovirrasta oikean pyörimisnopeuden.
Kaikessa Sansuin tekemisessä näkyy laatu sekä panostus tuotteeseen. Esimerkiksi missä nykyajan tuotteessa on logo myös kuvun alla kuten tässä levysoittimessa. Suojakannen päällä sekä alla on Sansuin logo joka näkyy kun kansi avataan.
Kyseinen levysoitin oli likainen ja tahtimoottori ankarasti jumissa. Puhdistuksen jälkeen alkoi vikojen selvittäminen. Moottori piti purkaa osiin että sen liukulaakeroinnin sai jälleen toimimaan. Erikoinen ratkaisu joka varmasti kuluttajalta on jäänyt huomiotta on moottorin laakerien voitelujärjestelmä. Levylautasen alle on tuotu kaksi kapillaariputkea joiden sisällä on puuvillakuitua. Putken päähän pudotetaan tipoittain öljyä joka pikku hiljaa vetäytyy aina moottorin laakeroinnille saakka pitäen puslat toimintakuntoisina.
Moottorin puhdistuksen ja kokoamisen jälkeen lisää vikaa löytyi äänirasian johdotuksista. Kaikki alkuperäiset juotokset johtimien pinneissä oli irti tai irtoamassa. Ei ihme että levysoittimessa oli melko voimakas taustahurina maadoituksesta huolimatta. Myös neula oli erittäin likainen ja puhdistuksen jälkeen näytti paremmalta. Käyttötunteja tuskin on kellään tiedossa joten neula voisi olla hyvä vaihtaa varmuuden vuoksi, neuloja on vielä hyvin saatavilla. Myös neulapaino säädettiin n.5g painosta sen suositus painoalueelle eli 1,5g-2,5 ja säätö tehtiin 2,1g.
Vetohihna on uudenveroisessa kunnossa ja varmasti vaihdettu jossain vaiheessa. Koekäytössä soitin toimii hienosti ja ongelmitta. Pyörimisnopeus tarkistettiin takometrin avulla joka vahvistin nopeuden olevan oikea. Nopeuden säätöä ei laitteessa ole koska moottori on tahtimoottori ja saa verkkovirrasta oikean pyörimisnopeuden.
| ve_sansui_sr212_brochure.pdf |
Priboi UM50 "Colossus"
Nimesin tämän Priboi version nimeksi "Colossus", sen karkean ja brutaalin ulkonäön vuoksi. Onhan komeudella leveyttä 60cm sekä huomattava määrä pääteputkia.
Tässä projektissa oli tarkoitus saavuttaa optimaalinen muuntajasovitus GU50 tyhjiöputkille. Sehän ei onnistu muutoin kuin kaksinkertaistamalla putkien lukumäärän. Päätemuuntajien impedanssi on n. 2.5kohm ja GU50 putkien suorituskyky on parhaimmillaan 5kohm sovituksella.
Ongelmaksi muodostui rajoittunut tila kotelon sisäpuolella. Sinne ei saanut mitenkään järkevästi sovitettua kaikkia putkia, joten oli tuotava putket kotelon ulkopuolelle näkyviin. Tein jopa yhden koekytkennän jossa putket olivat likipitäen toisissaan kiinni, mutta lopputulos oli pahasti värähtelevä häiriögeneraattori. Putkien sijoittelu altisti ne häiriöille, joten se kokeilu jäi siihen.
Toisaalta putkien tuominen kotelon ulkopuolelle, ei välttämättä ole huono asia. Nyt ne näkyy pimeässä hienosti hehkuen luoden sen tunnelman minkä putkivahvistimen pitääkin.
Pääteputkille rakensin jokaiselle putkelle oman yksilöllisen bias-säädön, jonka arvoa voi tarkkailla etupaneelissa olevan analogimittarin avulla. Vieressä oleva kiertokytkin vaihtaa kunkin putken virta-arvon mittarille loogisessa järjestyksessä. Samoin mittariin istutettu luonnonvalkoinen taustavalo mukavasti tuo luonnetta ulkonäköön ja erillistä virtavaloa ei tarvitse asentaa paneeliin.
Lisäksi paneelissa on takaisinkytkennän säätöön asennettu potentiometri, jonka avulla takaisinkytkennän voimakkuutta voidaan muuttaa portaattomasti nollasta aina -27dB saakka.
Vaiheenkääntöputkien käyttöjännite on otettu pääteputkien anodijänntteeltä (480V) vastuksilla ja kondensaattorilla pudotettuna 360V tasoon. Alkuperäinen jännitetaso, 240V, on putkelle tarpeettoman matala. Häiriöetäisyys parani tällä toimenpiteellä.
Kapasitanssia on lisätty reilusti, ehkä tarpeettoman paljon, mutta nyt se oli mahdollista niin miksi ei. Myös 1uF polyesterikondensaattoreita on lisätty vähän joka paikkaan, jossa niillä voisi olla häiriöitä vähentävä vaikutus. Etuputkelle sisääntuloon on asennettu Mundorfin Polypropyleenikondensaattori.
Volumen säätimen viereen olin suunnitellut Balance säädön, mutta hyvän tasapainon vuoksi se jäi vielä toteuttamatta. Onpa optiona siinä, jos sellaista joskus kaipailee.
Tekniset mittaukset osoittivat muutoksen, miten paljon putkien oikea sovitus muutti koko päätteen toiminnan. Nyt tehoa irtoaa vaivatta yli 70W kanavaa kohden laadusta tinkimättä. Vaste ulottuu hienosti 80kHz -3dB. Kanttiaaltoa toistaa kelvollisesti 20-30kHz. Häiriöetäisyys täydellä takaisinkytkennällä on liki -90dB. Säröt 0,04% ja ylikuuluvuus n. 75dB. Tehoa tuolla putkireservillä olisi mahdollista kasvattaa vieläkin, se vaatisi virtapuolen vahvistamista.
Kaiken kaikkiaan projekti on ollut onnistunut, en kaipaa tällä hetkellä muuta, kuin anodipuolelle 10H kuristimen. Anodijännitteessä näkyy pieni rippeli, joka pitäisi tasoittua päätemuuntajissa pois. Kun en omista putkitesteriä, on putkien sovittaminen mahdotonta ja näin ollen rippelihäiriö tulee kuuluvaksi kun takaisinkytkennän pudottaa lähelle nollaa. Kuristin pitäisi poistaa vastus-kondensaattori filtterillä kokonaan. Tämä lienee tulevan syksyn projekti.
Onkyo A-8850 Integra Stereo Amplifier
Onkyo A-8850, Japanissa, Osakassa valmistettu vuosien 1992-1996 aikana. Kyseisestä mallista on saatavilla hyvin vähän valmistajan dataa ja speksejä siitä miten vahvistin on suunniteltu. 70W kahdeksaan ohmiin antava vahvistinaste tuottaa tuon tehon vaivatta, säröarvot on tehtaan ilmoittaman mukaan täydellä kuormalla 0,08%. Omat mittaukseni osoittivat sen olevan jopa alempi.
Sisäosiltaan kyseinen huoltoon tullut vahvistin oli kuin uusi. Ei edes pölyä. Sitä vaivasi ainoastaan potentiometrien ja varsinkin Input-Selectorin likaantuminen ja hapettuminen. Kyseisessä mallissa Input-Selector on toteutettu siten, että etupaneelissa on normaali kiertokytkin joka vain ohjaa erillistä piirikortilla olevaa moottoroitua kiertokytkinpakettia. Tämä on tietenkin riski, koska ko kokonaisuus ei ole markkinoilla kovin yleinen, eikä varaosamarkkinoilta tahdo löytyä uutta vastaavaa varaosana. Onneksi tämän kytkinpaketin voi purkaa melko helposti.
Alla olevassa kuvassa näkyy, miten hapettuminen on tummentanut kontaktipintoja voimakaasti. Puhdistin osat ensin liuottimilla, sen jälkeen hapettuman poistokemikaaleilla. Lisäksi ultraäänipesu. Kytkimestä tuli jälleen toimintakuntoinen ja puhdas.
Potentiometrit ja liukukytkimet meni pelkällä spray huollolla. Niissä ei lopulta ollut paljonkaan ongelmia, suurin syy signaalin epäpuhtauksiin oli juuri tässä kiertokytkimessä.
Sisäosiltaan kyseinen huoltoon tullut vahvistin oli kuin uusi. Ei edes pölyä. Sitä vaivasi ainoastaan potentiometrien ja varsinkin Input-Selectorin likaantuminen ja hapettuminen. Kyseisessä mallissa Input-Selector on toteutettu siten, että etupaneelissa on normaali kiertokytkin joka vain ohjaa erillistä piirikortilla olevaa moottoroitua kiertokytkinpakettia. Tämä on tietenkin riski, koska ko kokonaisuus ei ole markkinoilla kovin yleinen, eikä varaosamarkkinoilta tahdo löytyä uutta vastaavaa varaosana. Onneksi tämän kytkinpaketin voi purkaa melko helposti.
Alla olevassa kuvassa näkyy, miten hapettuminen on tummentanut kontaktipintoja voimakaasti. Puhdistin osat ensin liuottimilla, sen jälkeen hapettuman poistokemikaaleilla. Lisäksi ultraäänipesu. Kytkimestä tuli jälleen toimintakuntoinen ja puhdas.
Potentiometrit ja liukukytkimet meni pelkällä spray huollolla. Niissä ei lopulta ollut paljonkaan ongelmia, suurin syy signaalin epäpuhtauksiin oli juuri tässä kiertokytkimessä.
Huollon jälkeen vahvistin toimi moitteettomasti, tuottaen hyvin uskottavan ja laadukkaan äänivaikutelman. Näitä laatulaitteita löytyy vielä kohtalaisesti kansainvälisiltä markkinoilta kuten Ebay.com jne. Monesti ilmoituksissa on maininta juuri "input-selectorin" toimintahäiriöstä.
Pioneer A-602R
Pioneer A-602R, -90 alkupään integroitu stereovahvistin joka edustaa jälleen Japanilaista laatua. Erillistransistorein toteutettu pääteaste, luultavasti muutaman watin teholla A-luokassa, ainakin Thd% perusteella pääteltynä.
Internetistä löytyy heikosti tietoa, onneksi huoltomanuaaleja löytyy, samoin tämän isoveljeen A-702R malliin. Antotehoja tällä vahvistimella on 70 wattia kanavaa kohden kahdeksan ohmin kuormalla ja 100W neljän ohmin kuormaan. Taajuusvaste yltyy aina 100kHz saakka. Mittaukset vahvistivat valmistajan lupaamat suoritusarvot.
Tässä asiakkaan toimittamassa koneessa, signaalissa oli virheitä johtuen jälleen kerran kytkimistä ja juotoksista. Lisäksi osa elektrolyyteistä oli vaihdettava.
DC toimintapisteen säätö sekä Bias-virran säätö tasoitti kanavakohtaista Thd% eroa erinomaisesti. Säädöt ovat hyvin karkeat, joten voisi kuvitella, että säädötä voisivat muuttua jopa tärinästä.
Ohessa muutama kuva tehdystä huollosta. Hapettumia siellä täällä, paljon purkua ja kokoamista. Lopputuloksena toimiva stereovahvistin joka taas palvelee omistajaansa näiltä osin pitkään.
Internetistä löytyy heikosti tietoa, onneksi huoltomanuaaleja löytyy, samoin tämän isoveljeen A-702R malliin. Antotehoja tällä vahvistimella on 70 wattia kanavaa kohden kahdeksan ohmin kuormalla ja 100W neljän ohmin kuormaan. Taajuusvaste yltyy aina 100kHz saakka. Mittaukset vahvistivat valmistajan lupaamat suoritusarvot.
Tässä asiakkaan toimittamassa koneessa, signaalissa oli virheitä johtuen jälleen kerran kytkimistä ja juotoksista. Lisäksi osa elektrolyyteistä oli vaihdettava.
DC toimintapisteen säätö sekä Bias-virran säätö tasoitti kanavakohtaista Thd% eroa erinomaisesti. Säädöt ovat hyvin karkeat, joten voisi kuvitella, että säädötä voisivat muuttua jopa tärinästä.
Ohessa muutama kuva tehdystä huollosta. Hapettumia siellä täällä, paljon purkua ja kokoamista. Lopputuloksena toimiva stereovahvistin joka taas palvelee omistajaansa näiltä osin pitkään.
Quad II tube monoblock
Quad II, eli ns. "tolppakakkoset". Brittiläisen Quad Electroacousticsin monoblockit ovat maineensa veroisia ja ylistyksensä ansainneet. Vuonna 1953 yhtiö aloitti näiden valmistuksen joka jatkui aina vuoteen 1970 saakka. Yhtiö oli tuottelias, ja tuotti muitakin hyviä audiolaitteita kuluttajien iloksi. On hienoa, että näitä on edelleen olemassa, tosin yleiskunto voi olla aivan mitä tahansa.
Kyseinen vahvistinpari on kohtalaisessa kunnossa, ei ole tehty suuria muutoksia tai korjauksia. Jotain kuitenkin.
Nyt oli tarkoitus vaihtaa RCA ja kaiutin terminaalit nykyaikaisempiin malleihin, samoin virtajohdon tulosuunta muutettiin sekä lisättiin toiseen päätyyn vipukytkin päävirran katkaisemiseksi.
Työn edetessä, vanhoja johtimia irtoili epäonnistuneista juotoksistaan. Aiemmalla sepällä on ollut ilmeisen kylmät työkalut kun juotokset eivät ole tarttuneet kunnolla vaan irtoavat kun vähänkin johdinta siirtää. Onneksi tuosta vaivasta pääsee sillä, kun käy juottamalla kaikki pisteet yksi kerrallaan korjaten.
Kondensaattorit ovat hyvässä kunnossa, niihin ei tarvinnut kajota. Putket on vaihdettu jossain vaiheessa, eikä suoritusarvojen perusteella niissä ollut ongelmia. Hyvin symmetriset testilukemat molemmissa vahvistimissa.
Kyseinen vahvistinpari on kohtalaisessa kunnossa, ei ole tehty suuria muutoksia tai korjauksia. Jotain kuitenkin.
Nyt oli tarkoitus vaihtaa RCA ja kaiutin terminaalit nykyaikaisempiin malleihin, samoin virtajohdon tulosuunta muutettiin sekä lisättiin toiseen päätyyn vipukytkin päävirran katkaisemiseksi.
Työn edetessä, vanhoja johtimia irtoili epäonnistuneista juotoksistaan. Aiemmalla sepällä on ollut ilmeisen kylmät työkalut kun juotokset eivät ole tarttuneet kunnolla vaan irtoavat kun vähänkin johdinta siirtää. Onneksi tuosta vaivasta pääsee sillä, kun käy juottamalla kaikki pisteet yksi kerrallaan korjaten.
Kondensaattorit ovat hyvässä kunnossa, niihin ei tarvinnut kajota. Putket on vaihdettu jossain vaiheessa, eikä suoritusarvojen perusteella niissä ollut ongelmia. Hyvin symmetriset testilukemat molemmissa vahvistimissa.
Dynaco Dynakit Mk3 monoblockit
Dynaco Dynakit Mk3, Yhdysvaltalaiset herrat David Hafler ja Ed Laurent ovat suunnitelleet tämän tuotteen vuonna 1957. Vahvistinta myytiin rakennussarjana sekä valmiiksi koottuna. Osina vahvistimella oli hintaa 79,95USD ja koottuna 99,95USD. Tuohon aikaan rahaa ei ollut huvituksiin, Vietnamin sodan aikaan oli varmasti haastavaa luoda markkinoita High-End tason audiolaitteille.
Harvakseltaan näitä näkee myynnissä Ebayssa. Suomessa todella harvoin. Varaosia saa edelleen, yhdysvalloissa on hyvät varaosamarkkinat näille. Löytyy uusituotantona muuntajat jne. Näihin löytyy myös joitakin maksullisia modauskittejä jotka kohdistuvat etuasteen toimintaan. Alkuperäinen piirikortti korvataan kokonaan ja kapasitanssia kasvatetaan.
Nämä kaksi monoa tulivat huoltoon, koska toinen poltti sulakkeita ja molemmat oskilloivat voimakkaasti. Elektrolyytit olivat huonoja, samoin propyleeni kytkentäkonkat. Lisäksi vaiheenkääntöputket olivat saaneet siipeensä.
Ko yksilöitä on muutettu aika paljon, pääteasteessa on 2kpl KT90 kun alkuperäisenä pitäisi olla KT88. Lisäksi etuputket on vaihdettu, niiden kytkentä muutettu. Lisäksi vaiheenkääntöputken käyttöjännite on suodatettu yhdellä ylimääräisellä putkella.
Lisäsin vielä tulopuolelle kytkentäkonkan estämään dc:tä pääsemästä etuputkelle. Liittimet on vaihdettu, sekä volumepotikat asennettu helpottamaan mahdollisia tasoeroja vahvistinten kesken.
Verkkokuoret oli huonossa kunnossa ja ruosteessa. Logot ovat kadonneet vuosia jos ei vuosikymmeniä sitten. Joten ne piti tilata jenkeistä uudet. Motonetin maalinpoistoaine oli tehokas vanhan maalin irroituksessa verkkokoteloista. Ei tarvinnut juuri hiontaa lainkaan. Uusi kuumankestomaali päälle ja logot kylkeen, nistä tuli kuin uudet. Uudet olisivat maksaneet 80$ kpl plus kulut.
Vahvistimen runko on ruostumatonta terästä, Autosol puhdistus ja kiilloitus tahnalla niistä tuli jälleen kiiltävät.
Osien vaihdon ja säätöjen jälkeen vahvistimet ovat taas iskussa. Hyvin soivat vanhanliiton putkimonot ovat täysin Quad II veroiset, jos ei jopa hivenen paremmat. Toistovaste ainakin tällä etuastekytkennällä nousee 100-150kHz saakka.
Harvakseltaan näitä näkee myynnissä Ebayssa. Suomessa todella harvoin. Varaosia saa edelleen, yhdysvalloissa on hyvät varaosamarkkinat näille. Löytyy uusituotantona muuntajat jne. Näihin löytyy myös joitakin maksullisia modauskittejä jotka kohdistuvat etuasteen toimintaan. Alkuperäinen piirikortti korvataan kokonaan ja kapasitanssia kasvatetaan.
Nämä kaksi monoa tulivat huoltoon, koska toinen poltti sulakkeita ja molemmat oskilloivat voimakkaasti. Elektrolyytit olivat huonoja, samoin propyleeni kytkentäkonkat. Lisäksi vaiheenkääntöputket olivat saaneet siipeensä.
Ko yksilöitä on muutettu aika paljon, pääteasteessa on 2kpl KT90 kun alkuperäisenä pitäisi olla KT88. Lisäksi etuputket on vaihdettu, niiden kytkentä muutettu. Lisäksi vaiheenkääntöputken käyttöjännite on suodatettu yhdellä ylimääräisellä putkella.
Lisäsin vielä tulopuolelle kytkentäkonkan estämään dc:tä pääsemästä etuputkelle. Liittimet on vaihdettu, sekä volumepotikat asennettu helpottamaan mahdollisia tasoeroja vahvistinten kesken.
Verkkokuoret oli huonossa kunnossa ja ruosteessa. Logot ovat kadonneet vuosia jos ei vuosikymmeniä sitten. Joten ne piti tilata jenkeistä uudet. Motonetin maalinpoistoaine oli tehokas vanhan maalin irroituksessa verkkokoteloista. Ei tarvinnut juuri hiontaa lainkaan. Uusi kuumankestomaali päälle ja logot kylkeen, nistä tuli kuin uudet. Uudet olisivat maksaneet 80$ kpl plus kulut.
Vahvistimen runko on ruostumatonta terästä, Autosol puhdistus ja kiilloitus tahnalla niistä tuli jälleen kiiltävät.
Osien vaihdon ja säätöjen jälkeen vahvistimet ovat taas iskussa. Hyvin soivat vanhanliiton putkimonot ovat täysin Quad II veroiset, jos ei jopa hivenen paremmat. Toistovaste ainakin tällä etuastekytkennällä nousee 100-150kHz saakka.
Akai AM-52 Stereo integrated amplifier
Akai AM-52, Integroitu stereovahvistin vuosilta 1988-89. Akai on ollut korkealle arvostettu, eikä syyttä. Näitä AM malleja oli 32, 52, 73 ja 75 joista jokainen oli riittävän hyvä täyttääkseen sen minkä vahvistimen pitääkin.
Tämä kyseinen pääte tuli huoltoon, äänessä oli ongelmia ja sisälsi rätinää ja lopulta puuroitui kokonaan. Ongelmaksi osoittautui tietenkin kytkimet sekä juotosviat. Ko mallissa kytkimet ovat hankalia huoltaa, niitä ei kannata aikoa. Niiden rakenne on sellainen, että ne saa kyllä auki, mutta kokoaminen onkin sitten jo eri juttu. Erittäin työläs ja vaarana että osia katoaa ennen kuin kokoonpano on valmis. Siksi valitettavasti tämäkin on jätettävä spray huolloksi kytkinten osalta. Onneksi kytkimet olivat melko hyvässä kunnossa, suurimmat ongelmat tulivat juotoksista. Akain piirikorttien laatu ei ole parasta a-luokkaa. Harmillista mutta totta. Niiden juotokset ovat erittäin pehmeitä, reiät hieman liian suuria. Varsin otollinen pettäneille juotoksille. Kannattaa pitää nämä koneet hyvin suojassa tärinältä ja avoimessa tilassa, että lämpö pääsee koneesta pois mahdollisimman tehokkaasti.
Kaiutin erotusrele tuli avattua ja puhdistettua, samoin kaikki potentiometrit on huuhdeltu. Virtalähteen piirikortille vaihdettiin muutama elko. Oli erittäin suuri yllätys, että elkot olivat hyvin tarkasti ohjearvossaan, jos niitä olisi vaihdettu, olisivat vaihto-osat voineet olla huonompia. Niin tarkkoja olivat. Joko laitetta ei ole juuri käytetty, tai sitten tehtaan komponenttivalinnat ovat onnistuneet.
Lopulta vaste ja särömittaukset, vaste nousee hienosti yli 50kHz ja thd% parin sadasosan arvollaan hyvin pieni. Bias säätö vaati pientä virittämistä, mutta oli hyvin alueella alunperinkin. Biasia säädettäessä, on syytä noudattaa ohjetta, jonka mukaan laite pitää olla päällä mutta ilman signaalia ja kuormaa 20 minuuttia. Myös säädön jälkeen on odoteltava ja seurattava mihin säätöarvo asettuu lämpötilan muuttuessa. Arvoon vaikuttaa jo pelkkä puhaltaminen jäähdytyselementtiin.
Hieno ja hyvä ääninen vahvistin. Näitäkin löytää välillä huokeaan hintaan pikkuvikaisena, kannattaa ostaa jos osuu kohdalle.
Tämä kyseinen pääte tuli huoltoon, äänessä oli ongelmia ja sisälsi rätinää ja lopulta puuroitui kokonaan. Ongelmaksi osoittautui tietenkin kytkimet sekä juotosviat. Ko mallissa kytkimet ovat hankalia huoltaa, niitä ei kannata aikoa. Niiden rakenne on sellainen, että ne saa kyllä auki, mutta kokoaminen onkin sitten jo eri juttu. Erittäin työläs ja vaarana että osia katoaa ennen kuin kokoonpano on valmis. Siksi valitettavasti tämäkin on jätettävä spray huolloksi kytkinten osalta. Onneksi kytkimet olivat melko hyvässä kunnossa, suurimmat ongelmat tulivat juotoksista. Akain piirikorttien laatu ei ole parasta a-luokkaa. Harmillista mutta totta. Niiden juotokset ovat erittäin pehmeitä, reiät hieman liian suuria. Varsin otollinen pettäneille juotoksille. Kannattaa pitää nämä koneet hyvin suojassa tärinältä ja avoimessa tilassa, että lämpö pääsee koneesta pois mahdollisimman tehokkaasti.
Kaiutin erotusrele tuli avattua ja puhdistettua, samoin kaikki potentiometrit on huuhdeltu. Virtalähteen piirikortille vaihdettiin muutama elko. Oli erittäin suuri yllätys, että elkot olivat hyvin tarkasti ohjearvossaan, jos niitä olisi vaihdettu, olisivat vaihto-osat voineet olla huonompia. Niin tarkkoja olivat. Joko laitetta ei ole juuri käytetty, tai sitten tehtaan komponenttivalinnat ovat onnistuneet.
Lopulta vaste ja särömittaukset, vaste nousee hienosti yli 50kHz ja thd% parin sadasosan arvollaan hyvin pieni. Bias säätö vaati pientä virittämistä, mutta oli hyvin alueella alunperinkin. Biasia säädettäessä, on syytä noudattaa ohjetta, jonka mukaan laite pitää olla päällä mutta ilman signaalia ja kuormaa 20 minuuttia. Myös säädön jälkeen on odoteltava ja seurattava mihin säätöarvo asettuu lämpötilan muuttuessa. Arvoon vaikuttaa jo pelkkä puhaltaminen jäähdytyselementtiin.
Hieno ja hyvä ääninen vahvistin. Näitäkin löytää välillä huokeaan hintaan pikkuvikaisena, kannattaa ostaa jos osuu kohdalle.
Sansui QRX-7001 4-
Sansui QRX-7001, vuosina 1974-76 Japanissa valmistettu monikavainen viritinvahvistin jossa riittää rautaa ja ihmettelmistä. Laite painaa huomattavat 24 kilogrammaa, kotelo on tukevaa tekoa, monimutkaiset metalliset kotelorakenteet ovat vahvaa terästä. Laitteen purkaminen onkin suurin haaste koko huollossa, painon lisäksi.
Piirikortteja on monessa kerroksessa, eikä osiin pääse käsiksi ilman että purkuun joutuu käyttämään huomattavan paljon aikaa ja vaivaa. Etupaneelissa on liuta ennen näkemättömiä nappuloita, jopa etu- ja takakanaville on omat sävynsäätimet. Paneelista löytyy niinikään Surround-efekteille omat nappulansa, ali- ja ylipäästö suotimet sekä erikoinen numeronäyttö joka kertoo onko käytössä stereo tai monikanavainen asetus. Näyttö on rakennettu monikerros lamelleista joihin heijastetaan poikittainen valo kuhunkin lamelliin. Näin lammelleihin kaiverrettu merkintä muuttuu näkyväksi kun valonsäde kulkee lamellin läpi ja kaiverrus taittaa valon kulkusuunnan katsojaan päin.
Kyseinen laite tuli huoltoon rahisevien kytkimien ja säätimien vuoksi, muutoin täysin toimintakuntoinen ja soiva peli. Ilokseni asiakkaalla oli omat huoltomanuaalit ja käyttöohjekirjat mukana, se helpottaa oleellisesti huoltotoimenpiteitä, varsinkin säätöjen suhteen. Myös internetistä löytyy ladattavat manuaalit suht helposti.
Varauduin elektrolyyttien vaihtoon, mutta suureksi yllätyksekseni huomasin mittaillessani osia, että elektrolyytit olivat täysin uuden veroiset. Vaikka mistä tutki, aina arvot vastasivat uuttaa vastaavaa. En muista näin käyneen vielä kertaakaan, etteikö jokin konkka olisi ollut syytä vaihtaa. Onneksi ei konkkaremonttiin tarvinnut ryhtyä, nimittäin tässä laitteessa niitä riittää, yhteensä 209kpl pelkästään elektrolyyttejä. Jos laskisi että yhden vaihtoon menisi keskimäärin 3 minuuttia, ottaisi urakka sellaisenaan yli 10 tuntia eikä se vielä sisällä korttien purkua koneesta. Kondensaattoreiden vaihdon kanssa kannattaa pitää harkinta mukana, nimittäin jos niissä ei ole vikaa, ei niitä kannata vaihtaa. Silloin syntyy tilanne, että uudet kondensaattorit ovat sähköisiltä arvoiltaan erilaiset kuin 30 vuotta sitten. Vaihdon jälkeen on sähköinen piiri poissa säädöistään ja vaatii mittalaitteita että säätäminen onnistuu. Varsinkin virittimen osalta, siellä tarvitaan ammattitason laitteet että viritin saadaan takaisin säätöihin.
Potentiometrit ja erotusrele olivat kyllä erittäin huonossa kunnossa, näitä potentiometrejä ei enää uusia löydy joten puhdistus on ainoa keino elvyttää ne toimintakuntoon. Runsas huuhtelu kemikaaleilla poistaa niihin kerääntyneen likakerroksen ja tuo sen ulos kotelostaan. Kulumat ovat harvinaisia mutta mahdollisia, että vastuspinta olisi kulunut niin ohueksi, että syntyy epänormaaleja muutoksia vastusarvoissa. Näin ei kuitenkaan ollut. Rele oli avattavaa mallia, joten sen puhdistus oli helposti tehtävissä.
Osa paneelin painokytkimistä olivat sijainniltaan niin hankalassa paikassa, ettei niihin ollut järkevää yrittää päästä käsiksi, niiden toiminta paranee sitä mukaa kun niitä kytkimiä käyttää. Silloin kytkin itse kiilloittaa liukupintoja, tosin se vaatii satoja tilanvaihtoja ennenkuin tulosta alkaa syntyä.
Nollapisteen ja Biasin säädöt olivat lähes kohdallaan, mikä oli odotettavissa sen jälkeen kun havaitsin kondensaattoreiden olevan kunnossa. Silloin ei yleensä säädötkään ole vaeltaneet tehdassäädöistään.
Etupaneelissa oli taustavaloissa hieman juotosvikoja sekä stereo vastaanottoa osoittava merkkilamppu oli rikki. Lampun vaihdolla ja uudelleen juotoksilla valopaneeli toimii kuten pitääkin.
Hitachi TRK-W55E
Hitachi TRK-W55E, vuonna 1985 ilmestynyt radiokasettisoitin kahdella kasettipesällä oli hittituote. Se mahdollisti kasettien kopioinnin ilman välikaapeleita häiriöttömästi ja helposti. Japanissa, Tokai Worksin tehtailla valmistettu blaster oli jopa TM testissä 9/1985. Näillä kannettavilla blastereilla on aivan omat keräilijä joukkonsa, jotka keräävät joko tietyn merkkisiä soittimia tai sitten kaikkea tähän genreen kuuluvaa laitekantaa.
Kyseinen soitin on omakohtaisesti sydäntä lähellä, koska ostin ensimmäisen audiolaitteen paikallisesta kodinkoneliikkeestä vuonna -85. Se oli juuri kyseinen malli, mutta ei juuri tämä yksilö.
Olin tuolloin nuori, varat soittimeen kerättiin ilmaisjakelulehtiä jakamalla. Muistan saaneeni soittimen mukana tukun matriisikirjoittimella printattuja osamaksulaskuja, jotka oli laskostettu hienosti nippuun, ja ne piti irroittaa toisistaan repimällä. Kasetteja tuli kopioitua huomattavia määriä. Se oli sen ajan tapa, kun joku sai hyvän kasetin käsiinsä, sitä kopioitiin kaikille kavereille. Musiikista nautittiin ja sitä kuunneltiin runsaasti.
Löysin tämän yksilön aivan sattumalta Brittien Ebay sivuilta, joten päätin tilata ja katsoa millaisessa kunnossa soitin sieltä kotiutuu. Soitin saapui viikossa hyvin pakattuna. Se oli likainen, erittäin likainen ja tuoksui tupakalle. Tiesin jo tässä vaiheessa, että töitä olisi luvassa.
Laitteeseen tuli virta, mutta kasettipesät eivät pyörineet. Säätimet rätisivät ja pätkivät. jne jne..
Avattuani takakannen, totesin että se on säilynyt aiemmilta korjausyrityksiltä. Eli sitä ei kukaan ollut räpeltänyt tai säätänyt.
Etupaneelin kasettisoittimen painikkeet olivat irronneet kiinnitysklipsun pettäessä. Kaikki hihnat olivat vulkanisoituneet hihnapyörien uriin mustaksi liimamassaksi. Kotelon sisällä oli hometta. Säätimet erittäin likaisia. Diskanttielementti oli homeessa.
Purin laitteen ja aloitin systemaattisen puhdistuksen, koneistot piti huuhdella, hihnaurat liuotinpestä, äänipäiden kiilloitus tahnalla, kotelon pesu, painintelojen puhdistus, säätimien avaus ja puhdistus. Juotoksien tarkastus, painikkeiden liimaus takaisin paikoilleen jne..
Usean työtunnin ja satojen puhdistuspuikkojen jälkeen laite alkoi taas näyttää siltä, että se jopa voisi toimia. Lopulta se heräsi henkiin muutaman konkan vaihdon jälkeen.
Kaikki toimii, jokainen nappula ja säädin. Ääni on yllättävän kirkas ja tasomittari pomppii iloisesti musiikin tahdissa. Mekaanisesti laite on kunnossa, ainoastaan yleiskunto on hieman nuhjuinen koska ollut huonolla pidolla ja jättänyt muovikoteloon jälkensä. Kuitenkin pääasia on, että sain palan omaa historiaani takaisin omaan hyllyyn, vaikka nyt ei olekkaan täsmälleen sama laite.
Kyseinen soitin on omakohtaisesti sydäntä lähellä, koska ostin ensimmäisen audiolaitteen paikallisesta kodinkoneliikkeestä vuonna -85. Se oli juuri kyseinen malli, mutta ei juuri tämä yksilö.
Olin tuolloin nuori, varat soittimeen kerättiin ilmaisjakelulehtiä jakamalla. Muistan saaneeni soittimen mukana tukun matriisikirjoittimella printattuja osamaksulaskuja, jotka oli laskostettu hienosti nippuun, ja ne piti irroittaa toisistaan repimällä. Kasetteja tuli kopioitua huomattavia määriä. Se oli sen ajan tapa, kun joku sai hyvän kasetin käsiinsä, sitä kopioitiin kaikille kavereille. Musiikista nautittiin ja sitä kuunneltiin runsaasti.
Löysin tämän yksilön aivan sattumalta Brittien Ebay sivuilta, joten päätin tilata ja katsoa millaisessa kunnossa soitin sieltä kotiutuu. Soitin saapui viikossa hyvin pakattuna. Se oli likainen, erittäin likainen ja tuoksui tupakalle. Tiesin jo tässä vaiheessa, että töitä olisi luvassa.
Laitteeseen tuli virta, mutta kasettipesät eivät pyörineet. Säätimet rätisivät ja pätkivät. jne jne..
Avattuani takakannen, totesin että se on säilynyt aiemmilta korjausyrityksiltä. Eli sitä ei kukaan ollut räpeltänyt tai säätänyt.
Etupaneelin kasettisoittimen painikkeet olivat irronneet kiinnitysklipsun pettäessä. Kaikki hihnat olivat vulkanisoituneet hihnapyörien uriin mustaksi liimamassaksi. Kotelon sisällä oli hometta. Säätimet erittäin likaisia. Diskanttielementti oli homeessa.
Purin laitteen ja aloitin systemaattisen puhdistuksen, koneistot piti huuhdella, hihnaurat liuotinpestä, äänipäiden kiilloitus tahnalla, kotelon pesu, painintelojen puhdistus, säätimien avaus ja puhdistus. Juotoksien tarkastus, painikkeiden liimaus takaisin paikoilleen jne..
Usean työtunnin ja satojen puhdistuspuikkojen jälkeen laite alkoi taas näyttää siltä, että se jopa voisi toimia. Lopulta se heräsi henkiin muutaman konkan vaihdon jälkeen.
Kaikki toimii, jokainen nappula ja säädin. Ääni on yllättävän kirkas ja tasomittari pomppii iloisesti musiikin tahdissa. Mekaanisesti laite on kunnossa, ainoastaan yleiskunto on hieman nuhjuinen koska ollut huonolla pidolla ja jättänyt muovikoteloon jälkensä. Kuitenkin pääasia on, että sain palan omaa historiaani takaisin omaan hyllyyn, vaikka nyt ei olekkaan täsmälleen sama laite.
Creek Audio Systems CAS-4040
Creek Audio Systems CAS-4040, Isobritannialainen Michael Creek aloitti Creek Audion tuote designin juuri tällä mallilla vuonna 1982 jolloin myyntihinta oli 99 puntaa. Tämä ensimmäinen tuote oli niin hyvä, että sen kysyntä mahdollisti yhtiön nopean kasvun. Olihan tuote hintalaatusuhteeltaan sopiva työväenluokan asiakaskunnalle.
Kysyntä nousi sadan kappaleen viikkovauhdista aina 1200 kappaleeseen kuukaudessa, vuoteen 1985 mennessä yhtiö muutti suurempiin tuotantotiloihin ja lisäsi tuotantoaan. Olihan myynti edennyt ja tuotteita toimitettiin jo yli 20 maahan. Lisäksi rinnalle oli noussut jo muita tuotteita kuten virittimiä ym.
Sittemmin tästä CAS 4040 mallista on syntynyt useita eri versioita joissa on lisätty ominaisuuksia ja muutettu topologiaa.
Tässä kyseisessä yksilössä joka on luultavasti uusimpia versioita, oli toinen kanava mykkänä ja toinenkaan ei aivan kunnossa ollut. Kotelon avaus paljasti, että kondensaattoreita oli vaihdettu, harmillista sekin että kanavien kondensaattorit olivat osittain erilaisia. On vaihdettu eri tyyppisiä kondensaattoreita vaikka juuri kanavaerojen minimoimiseksi pitäisi noudattaa symmetriaa vaihdettujen komponenttien osalta. Samoin toisen kanavan päätekivet oli vaihdettu vastaaviin ja olivat myös erilaiset kuin toisessa kanavassa.
Piirikortilla näkyi korjausjälkiä ja foliot olivat osittain jo historiaa ja tilalla lankakytköksiä. Suttuinen ja likainen työnjälki ei näytä hyvältä vaikka laite toimisikin. Lisäksi yksi päätetransistori oli asennettu ilman eristettä jäähdytyselementtiin.
Kaiutinlinjassa on melko suuret kytkentäkonkat, tämä aiheuttaa matalien taajuuksien toistossa vaimentumaa. Toisaalta päätetransistorit ovat sen verran pienitehoiset, että vaurioriski on siten pienempi.
Testikuuntelussa laite toimi hienosti, korjattuna tämä palvelee oikeinkäytettynä vielä seuraavalle sukupolvelle.
Kysyntä nousi sadan kappaleen viikkovauhdista aina 1200 kappaleeseen kuukaudessa, vuoteen 1985 mennessä yhtiö muutti suurempiin tuotantotiloihin ja lisäsi tuotantoaan. Olihan myynti edennyt ja tuotteita toimitettiin jo yli 20 maahan. Lisäksi rinnalle oli noussut jo muita tuotteita kuten virittimiä ym.
Sittemmin tästä CAS 4040 mallista on syntynyt useita eri versioita joissa on lisätty ominaisuuksia ja muutettu topologiaa.
Tässä kyseisessä yksilössä joka on luultavasti uusimpia versioita, oli toinen kanava mykkänä ja toinenkaan ei aivan kunnossa ollut. Kotelon avaus paljasti, että kondensaattoreita oli vaihdettu, harmillista sekin että kanavien kondensaattorit olivat osittain erilaisia. On vaihdettu eri tyyppisiä kondensaattoreita vaikka juuri kanavaerojen minimoimiseksi pitäisi noudattaa symmetriaa vaihdettujen komponenttien osalta. Samoin toisen kanavan päätekivet oli vaihdettu vastaaviin ja olivat myös erilaiset kuin toisessa kanavassa.
Piirikortilla näkyi korjausjälkiä ja foliot olivat osittain jo historiaa ja tilalla lankakytköksiä. Suttuinen ja likainen työnjälki ei näytä hyvältä vaikka laite toimisikin. Lisäksi yksi päätetransistori oli asennettu ilman eristettä jäähdytyselementtiin.
Kaiutinlinjassa on melko suuret kytkentäkonkat, tämä aiheuttaa matalien taajuuksien toistossa vaimentumaa. Toisaalta päätetransistorit ovat sen verran pienitehoiset, että vaurioriski on siten pienempi.
Testikuuntelussa laite toimi hienosti, korjattuna tämä palvelee oikeinkäytettynä vielä seuraavalle sukupolvelle.
Accuphase e-203
Accuphase E-203, Kensonic Laboratoryn valmistama laite vuonna 1979/08. Varsin edistyksellistä tekniikkaa edustava toteutus monipuolisine säätimineen. Porrastetun Loudnesin, LP-sisääntulon ottoimpednassin säädön ja vasinkin linjatasoisen subwooferin ulostulo säädettävällä jakotaajuudella olivat ominaisuuksia jotka nostivat tämän tuotteen erikoisuuksien joukkoon. Lisäksi pääteaste on FET-transistoreilla toteutettu joka tuottaa 70W tehoa pienellä säröllä.
Kyseinen vahvistin huoltoon tullessaan, oli vaurioitunut sähköisesti mutta ulkoisesti hienossa kunnossa. Pääteasteen fetit olivat oikosulussa sekä muita kompoenttivaurioita päätekortilla. Myös joitakin kondensaattoreita piti vaihtaa vaikka pääosin muut kondensaattorit olivat varsin hyvin nimellisarvoissaan.
Myös liukukytkimet olivat huonoja kontaktiltaan, merkkejä aiemmista voiteluhuolloista oli näkyvissä mutta silti katkoksia esiintyi. Kytkimien toimintakunto on suoraan riippuvainen niiden käyttötiheudestä, jos kytkimiä käytetään säännöllisesti ja usein, pysyvät ne hyvässä kunnossa ilman ongelmia signaalissa.
Sähköisten osien löytyminen oli hieman haastavaa, varsinkin Hitachin päätefettien löytyminen olisi ollut hankalaa ilman erittäin hyvää tuuria. Nimittäin väärennettyjä fettejä on ebay pullollaan eikä niistä voi ostohetkellä mennä takuuseen ovatko aitoja vai eivät. Onnistuin silti löytämään alkuperäiset Hitachin fetit vaikkakin tyypiltään pykälää suuremmat. Sähköisesti ne ovat vasaavat kuin alkuperäiset. Myös pääteastekortin STK-piiri löytyi suomalaiselta toimittajalta. Selvästi NOS-komponentti.
Muutaman tunnin väännön jälkeen, useiden transistorien vaihdon, juotosvikojen korjausten ja palaneiden vastusten vaihdon jälkeen heräsi laite jälleen henkiin. Bias säätöjen jälkeiset mittaukset osoittivat laitteen olevan jälleen kunnossa. THD oli valmistajan viitearvossaan, pilkulleen.
Lämpökuvaus osoitti päätekivien tasalaatuisuuden, lämpenemä oli tasaista eikä muuallakaan näkynyt yllätyksiä lämpenemien puolesta.
Kyseinen vahvistin huoltoon tullessaan, oli vaurioitunut sähköisesti mutta ulkoisesti hienossa kunnossa. Pääteasteen fetit olivat oikosulussa sekä muita kompoenttivaurioita päätekortilla. Myös joitakin kondensaattoreita piti vaihtaa vaikka pääosin muut kondensaattorit olivat varsin hyvin nimellisarvoissaan.
Myös liukukytkimet olivat huonoja kontaktiltaan, merkkejä aiemmista voiteluhuolloista oli näkyvissä mutta silti katkoksia esiintyi. Kytkimien toimintakunto on suoraan riippuvainen niiden käyttötiheudestä, jos kytkimiä käytetään säännöllisesti ja usein, pysyvät ne hyvässä kunnossa ilman ongelmia signaalissa.
Sähköisten osien löytyminen oli hieman haastavaa, varsinkin Hitachin päätefettien löytyminen olisi ollut hankalaa ilman erittäin hyvää tuuria. Nimittäin väärennettyjä fettejä on ebay pullollaan eikä niistä voi ostohetkellä mennä takuuseen ovatko aitoja vai eivät. Onnistuin silti löytämään alkuperäiset Hitachin fetit vaikkakin tyypiltään pykälää suuremmat. Sähköisesti ne ovat vasaavat kuin alkuperäiset. Myös pääteastekortin STK-piiri löytyi suomalaiselta toimittajalta. Selvästi NOS-komponentti.
Muutaman tunnin väännön jälkeen, useiden transistorien vaihdon, juotosvikojen korjausten ja palaneiden vastusten vaihdon jälkeen heräsi laite jälleen henkiin. Bias säätöjen jälkeiset mittaukset osoittivat laitteen olevan jälleen kunnossa. THD oli valmistajan viitearvossaan, pilkulleen.
Lämpökuvaus osoitti päätekivien tasalaatuisuuden, lämpenemä oli tasaista eikä muuallakaan näkynyt yllätyksiä lämpenemien puolesta.
